Meikkipussin pohjalta (sis. liikutusta, nokkeluutta ja huutonaurua)

sivulauseita

Tämä on elämän tarkoitus: kohtaaminen. Jokaisella meistä on omansa. Simple as that.

Myönnän. Kirjojen suhteen olen ennakkoluuloinen, ehkä jopa hieman liian kaavoihin kangistunut. Onhan tästä ollut ennenkin puhetta. En usko että olen elämässäni lukenut yhtään chick-lit-, sarjakuva- tai fantasiaromaania. (Vähän hävettää, mutta ei paljon, olen mitä olen.)

Siksipä suhtauduin tähän Kaisa Haatasen esikoisromaaniin aluksi hieman vaivautuneesti, enkä vähiten siksi että takakannessa sen sanotaan olevan "salaviisas viihderomaani aikuisille naisille". Tuli epämukava olo.

Mutta. Koska olin ehtinyt kuulla kirjasta paljon hyvää ja kautta rantain tiesin Haatasen olevan hauska nainen, päätin astua tuolle epäamukavuusalueelle. Ja luojan kiitos astuin.

Kyseessä on siis tavallaan fiktiivinen kertomus naisesta nimeltä Tytti Karakoski (sanon tavallaan, koska näin mielessäni vain Kaisa Haatasen), viisikymppisestä kustannuspäälliköstä joka jää vuoden virkavapaalle töistä selvittääkseen mistä hänet, elämä ja maailma on tehty. Miten ja miksi tähän on tultu. Hän listaa tärkeimmät asiat aakkosjärjestyksessä, mm. Dosetti, Englanti, Fertiilit vuodet, Kantakahvila, Kohdunpoisto, Pilates, Sanat, Tenaleidit, Vartalo, Äiti. 

Osiot ovat kolumnimaisia; lyhyitä, teräviä ja nokkelia, hetkittäin koskettavia, ja usein hyvin, hyvin hauskoja.

Nauroin ääneen, monta monta kertaa. Enkä siis tarkoita mitään hymistelyä tai tyrskähtelya, vaan ihan kunnon huutonaurua. (Syystä jota en ihan ymmärrä, etenkin sivu 133 naurattaa minua järjettömän paljon kerta toisensa jälkeen.)

Liikutuin, oivalsin ja viehätyin. Ymmärsin vähän enemmän.

Naiseudesta, perhesiteistä, työstä, vanhenemisesta.

Luin muutaman arvion kirjasta etukäteen ja niissä siteeratut kohdat eivät oikein herättäneet minussa mitään. Ehkä koska tämä on niin selkeästi kokonaisuus. Sellainen johon humahtaa sisälle ensimmäisestä lauseesta lähtien ja siellä jokainen lause ja luku on omalla paikallaan. Turha niitä on sieltä lähteä erikseen nostelemaan. Kirja kannattaa lukea. Ja varata sille yksi ilta, koska kun sen aloittaa, sen haluaa lukea heti loppuun.

Yksi asia minua kuitenkin vaivasi. Kun kerran feminismistä kirjoittaa näin hyvin ja osuvasti - Sukupuolten välinen tasa-arvo ei ole itsestään selvää. Edes omassa kuplassani, vaikka pystynkin reagoimaan kärkkäästi kun reviirilläni hölmöillään. Tasa-arvon tärkeyttä voidaan toistaa mantranomaisesti, mutta sitä ei toteuteta arjessa johdonmukaisesti. Ei koskaan eikä missään. - niin miksi, miksi miksi miksi, kirjoittaa tytöistä näin: Ensin keksin geelikynnet, kun olin aikani ihmetellyt nuorten naisten mielipuolisia kynsiä, jotka muutamassa vuodessa muuttuivat aiva hirvittävistä todella ihaniksi. Tein pientä selvitystyötä ja opin, että ne hirvitykset olivat akryylikynsiä, kynsiä jotka keskenkasvuiset hutsut koristelivat kummallisilla kimalteilla. Keskenkasvuiset hutsut? En tykkää, en ymmärrä, ja sanapari jäi inhottavasti soimaan mieleen vaikka uskon ettei tarkoitus ollut se, miltä se kuulosti, kutsua teini-ikäisiä tyttöjä huoraksi. Sanokaa tosikoksi jos haluatte, mutta näin on.

No mutta. Kaikilta muilta osin loistava kirja. Ihana. Keveällä otteella monen asiaan ytimeen kirkkaasti osuva.

Share

Kommentit

Madonnako?? (Ei varmistettu)

Toi hutsuttelu on kyllä sellaista että ottaa päähän. Miksi naiset tekee tota itse? Mä vähän boikotoin myös räppäreitä jotka käyttää tuollaista kieltä, enkä tosiaankaan ymmärrä yläasteikäisiä jotka "hellittelee" toisiaan tuolla nimityksellä. Ärsyttää myös yksi bloggaaja (khrhmrmhr ette varmaan hoksaa kuka) jonka treenijutut on tägätty reeniä horo reeniä -tägillä. Olen kai vanhanaikainen mutta ei tuo nyt kovin kivaa kuultavaa/seurattavaa ole.

Meni ihan ohi aiheen. Kiitos kuitenkin kirjavinkistä, pitääpä tsekata olisiko kirjastossa tuota... :)

Helmi K
sivulauseita

No ei nyt ihan ohi aiheen, koska juuri tuo ärsyttää. Niin kuin se olisi jotenkin hauskaa tai ok. Ei ole. Musta ainakaan. Vanhanaikaista tai ei.

Kirjastoissakin tämä on, mutta uskoisin varausten määrän olevan aikamoinen...

polar coding

Horottelu ja hutsuttelu ja vastaava, vaikka vain tuollalailla kevyesti vitsillä, ei uppoa täälläkään. Tässä tällaisten ilmaisujen ongelmallisuus ilmaistuna hienosti eri asian yhteydessä:

 

Kiitos kirja-arviosta, meni lukulistalle.

 

Liityen tuohon tägiin: mua ei haittaa jos puhuu esim. kavereilleen itsestään noin, mutta julkaistuna blogiin, jota nuoret seuraavat, ei hyvä. Ja tämä kirja täytyy laittaa kirjastoreissulla hakuun.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hmm, en myöskään ole juurikaan välittänyt chick litistä tai sen henkisistä kirjoista. Kiinnostuin kuitenkin kertomasi perusteella. Tajusin kaipaavani kirjaa, joka naurattaa. Kiitos siis vinkistä! Asettauduin helmetin kautta kirjaston jonoon. Sielläpä oli aikamoinen kutosten sarja, varauksia 666 kpl, kappaleita 66 kpl. :D

Helmi K
sivulauseita

Mä olen muistaakseni moneen otteeseen kysynyt täällä ja muuallakin hyviä chick-lit kirjoja mutta toistaiseksi yhtään sellaista ei ole tullut kohdalle joka olisi houkutellut. (Lisää vinkkejä saa antaa!)Tai on sellaisia jotka ovat siinä rajalla, kuten ihana, surumielinen Viimeinen kuulutus, mutta siis sellaisia Bridget Jones-tyyppisiä en vaan jaksa. Tai sitten kohdalle on vaan osunut vääriä kirjoja.

Eikä tämäkään mikään unohtumaton mestariteos ole, mutta nauratti ja lähes kauttaaltaan osui, tunnistin itseni, äitini, mummini ja vaikka ketä. Ei ihme että varauksia on jono :) toivottavasti sua kuitenkin onnistaa lopulta.

Entäs jos chick lit vaan on tyylilaji, joka ei yksinkertaisesti "kolahda" sinulle? Eiväthän kaikki tykkää kaikesta, ja jos noin yleisesti pidät enemmän syvällisemmistä ja vakavammista kirjoista - ja chick lit puolestaan on lähtökohtaisesti kevyttä, huumoripainotteista vihdekirjallisuutta, niin ehkä teitä ei vain ole  "tarkoitettu toisillenne"? ;) 

Tämä Haatasen kirja on minusta ihana myös siksi, että hän on onnistunut "avaamaan" suomeksi sen, mitä britti-chick lit on parhaimmillaan. Brittihuumori - se, mitä parhaissa chick lit -kirjoissakin viljellään - on hyvin lakonista (en nyt löydä parempaa termiä), juuri sellaista kuten tässä Meikkipussin pohjalla. Sanoisin että suomalaisen chick litin saralla tämä kyllä on "mestariteos", toivottavasti sellainen tiennäyttäjä, joka auttaisi vihdoin viimein oivaltamaan, mistä chick litissä on parhaimmillaan kyse. 

Uteliaisuudesta kysyisin että oletko lukenut Bridget Jonesin suomeksi vai englanniksi? Olisi myös kiinnostavaa kuulla, miksi / mistä et kirjasta pitänyt?

Vinkkejä on valtavan vaikea antaa, koska ihmiset ovat niin erilaisia ja pitävät (tai inhoavat) näissä kirjoissa eri asioista (itse pidän kovasti brittihuumorista ja olen tästä syystä pitänyt paljon esim. Marian Keyesin kirjoista - tosin en läheskään kaikista. Oletko lukenut Caitlin Morania?

 

 

Helmi K
sivulauseita

Tavallaan olen ymmärtänyt että asia on juuri noin, että me emme vaan kohtaa. Mutta koska joskus, vaikkakin harvoin niin silti, haluan lukea kirjaa joka saa minut nauramaan olen tämän saran kirjoista ollut kiinnostunut, että josko löytyisi. Esim. Riikka Pulkkisen Iris Lempivaara oli ilahduttava yllätys, hauska ja kevyt muttei tyhjä (ja mielestäni myös Pulkkisen viehättävin kirja, kerronnaltaan jotenkin vapautunut).

Brittihuumori on mulle hankala, en tiedä onko se mun juttu vai ei, luulen että enemmän ei mutta en ole varma. En oikein osaa eritellä sitä. Mutta jos tuo Marian Keys on tämän Haataisen tyylistä niin voisihan sitä kokeilla.

Moranin Näin minusta tuli tyttö odottaa yöpöydällä, mutta luulin että se on ainoa kaunokirjallinen teos, eikö olekaan? Muuten hänen teksteistään tykkään kovin.

Ehkä kaikista eniten mua on aina kiinnostanut tuo "mistä chick-litissä on parhaimmillaan kyse", niin, mistä?? Jonain päivänä tiedän vastauksen :)

Mistä chick litistä on parhaimmillaan kyse on erinomainen ja hyvin vaikeasti blogikommentissa vastattava kysymys ;). Voih, pääsisipä tästä juttelemaan livenä!! :) Minun mielestäni chick litissä on parhaimmillaan kyse juuri niistä elementeistä, jotka esim. Haatasen kirjassa saivat ulvomaan naurusta. Itseironisesta huumorista, josta tunnistaa itsensä. Niitä satunnaisesti viljeltyjä (tai miten tuon nyt ilmaisee?) kipeitä kohtia unohtamatta, joista myös tunnistaa itsensä.

Britti-chick litin huumori on lakonista, "witty" ja tulee parhaiten esille sieltä rivien välistä. Chick lit ja sen huumori on lisäksi hyvin, hyvin kulttuurisidonnaista ja jotenkin niin "peitettyä" (huono termi, mutta en osaa tähän hätään paremminkaan ajatusta avata), että kääntyy ehkäpä juuri tästä syystä suomeksi hirveän huonosti. Usein kun olen yrittänyt vilkaista jonkun britti-chick litin suomennosta, on tuntunut siltä, että kyseessä on kaksi eri kirjaa. (Näin esimerkiksi Bridget Jonesin ja Marian Keyesin kohdalla). 

Britit rakastavat sellaista noloihin tilanteisiin ja väärinkäsityksiin perustuvaa huumoria, ja jos sellaisesta ei pidä, niin sitten ei varmasti chick litistäkään ;) Se, mitä itse ihmettelen eniten jatkuvasti on se että MIKSI Suomessa aina ajatellaan että se on "nuorten naisten sinkkukirjallisuutta". Tosiasiassa  nykyisin suurin osa kirjojen päähenkilöistä on keski-ikäisiä ja naimisissa.

Huh, tulipas tästä sepustus taas. ;)

P.S. Jos muuten luet ranskaksi, niin voisin vinkata pari Haatasen tyylistä ranskalaista chick lit -kirjailijaa. 

P.S. 2. Riikka Pulkkisen Iris Lempivaara oli tosiaan ihana. Kun Haatasen lisäksi pakettiin liittää vielä Heli Laaksosen iki-ihanan nolojen tilanteiden kirjan Lähtisiks föli? niin saakin kunnon kattauksen siitä, mitä chick lit on parhaimmillaan ;). Aika kaukana tyhjäpäisestä hömppäkirjallisuudesta siis. 

 

Helmi K
sivulauseita

No aikas kattavahan tuo oli :)

Tuo brittihuumorin nolot tilanteet on mulle se ongelma, se on jotenkin liian tehtyä tai jotain, ei vaan osu. Toisaalta kyllä rakastan esim britti-Officea mutta ei nyt mennä siihen.

Tuosta sinkkuhommasta olen kuullut muitakin, ja luultavasti vastaus piilee jossain pohjattoman typerässä ajatuskulussa siitä millaisia nuoret naiset ylipäätään ovat ja mistä ovat kiinnostuneita, mutta ei mennä siihenkään. Onkohan muuten olemassa jotain dude-littiä? Jossain päin maailmaa?

No, mä perehdyn näihin ja palaan asiaan :)

P.S En lue, kunpa lukisinkin.

P.S.2 Heli Laaksosen kohdalla menee mun raja, siihen en pysty.

Dude litiä on kyllä, Britanniassa sitä kutsutaan myös lad litiksi. Ja kuinka ollakaan, kukaan ei yritä vahingossakaan tyrmätä lad litiä "miesten hömppäkirjallisuudeksi". Tunnettuja lad lit -kirjailijoita kun ovat esim. Nick Hornby ja Graeme Simsion. 

Joo, ymmärrän kyllä miten brittihuumorin nolot tilanteet voivat olla ongelma. Silloin varmaan chick eikä lad lit ehkä tosiaan ole se omin laji. ;) Mutta ei tästä nyt sen enempää ;) Tule lukemaan mun blogia, siellä kirjoittelen näistä jutuista enemmänkin! 

 

Helmi K
sivulauseita

Aaaaa, Hornbya oon lukenut, High Fidelity on ihana, elokuva myös. Ja eipä tietenkään yritä, miehet on niin paljon fiksumpia aina, tietenkin.

Ja tulen, ja olen käynytkin!

Haiku Haikio (Ei varmistettu)

En voisi olla enempää eri mieltä (huutonaurua!). Kirjasta - en hutsuttelusta. :)

Sen sijaan luin yhdellä istumalla Että hän muistaisi saman, joka on jäänyt jostain syystä aiemmin lukematta. En muista koskaan itkeneeni lukiessa. Nyt itkin.
Keväällä luin Hirvosen Kun aika loppuu ja ahdistuin hillittömästi. Radiohaastattelussa kirjailija kertoi kirjoittaneensa tekstin tasolla teokseen toivoa. Mihin, mihin?? ihmettelin maailmantuskissani. Lukukokemus oli nyt muuten sama, se sattui fyysisesti, silti kirjan ahmi. Ja onneksi, onneksi loppuun oli todella kirjoitettu toivoa.

Helmi K
sivulauseita

No pääasia ettet hutsuttelusta :)

Mutta siis kerro vähän lisää? Etkö nauranut kertaakaan? Mä en tiedä johtuiko mun hyberskeptisestä ennakkoasenteesta että tämä sitten yllättikin ja ilahduin siitä. Ja oli tässä toki semmoista kliseistä höpöäkin, nuoriso haluaa kaiken heti, joulu on paskaa yms. mutta monet jutuista kyllä upposi. Ja mua viihdytti se lakoninen tyyli, semmoinen Hyvä mutta ei täydellinen asenne.

Ja siis hei, et sä voi tässä samassa yhteydessä puhua Että hän muistaisi samasta. Tai siis voit mutta... Mennään ihan toiseen ulottuvuuteen. Se on mulle rakas rakas rakas kirja. Ja musta me puhuttiin tuosta Ajasta taannoin, ja mä kyllä löysin siitä sen toivon, että kaikesta huolimatta on aina joku, jossain, joka jaksaa uskoa parempaan huomiseen. 

Kommentoi