Mikään ei muutu, jos ihmiset eivät pysty halveksimaansa käytöstä parempaan

sivulauseita

 

Aurinko häikäisee.

Väsyttää, ajatukset harittaa, jumittaa, polkee paikallaan.

Mieli rakentaa listaa asioista joita olen vain tämän päivän aikana lukenut.

Terrori-isku Euroopan ytimeen. Eurooppa on sodassa. Suvakkihuorille kuolema. Lapsiin, aikuisiin, ihmisiin kohdistuva jatkuva järjetön rasistinen puhe. Julkisesti rehottava rasisimi joka kielletään, tavallaan, ehkä. Wille Rydman ja vaeltavat massat. James Hirvisaari (tässä kohdin kamelin selkä on jo katkennut). Mikä tahansa juttu Donald Trumpista. Koko donaldtrump.

Joskus, viime aikoina, eilen, tänään, tämä maailman meno on jumalatonta helvetti mitä lie, vailla päätä ja häntää.

 

Että ihminen voi vihata niin paljon. Vihata lasta. Vihata naista. Vihata ihmistä. Pelätä vierasta. Vihata. Pelätä. Vihata. Pelätä. Vihatavihatavihata. Rasismin vastaisena viikkona. Milloin tahansa. Kokoajan. Ihan. Koko. Ajan. 

Itkettää, oikeasti. Miten minä ikinä selitän tämän maailman lapselle kun se kysyy? Miten???

 

Ja sitten siellä kaiken keskellä on valoa. Siellä on Veikka Lahtinen (keneltä varastin otsikon). Siellä on Koko Hubara. Siellä on Minja Koskela.

Ihmisiä jotka osaavat sanoa juuri oikeat asiat. Sivaltaa sinne minne pitää, nähdä pidemmälle, tarkemmin. Antaisin tuosta lahjasta paljon.

 

Minä mietin lastani. Sitä kuinka monta päivää tätä maaliskuuta on vielä jäljellä. Sitä kuinka monta päivää on huhtikuussa. Sitä miten minä en jaksaisi lukea enää yhtään uutista. Etten haluaisi tietää tästä maailmasta yhtään mitään. 

Silmät kiinni, piiloon, pois.

Ja silti minä luen, katson, kuuntelen. Lisää lauseita, postauksia, heittoja, tyhjiä sanoja, voimattomia käsiä.

Ja sitten minä haluan korottaa ääneni, tehdä jotain.

En vain tiedä mitä. En tiedä. Ei taida kukaan tietää.

 

Ja kaikkien näiden hirveiden tekojen ja tapahtumien keskellä nämä huorittelijat, vihapuhujat, kiusaajat, lietsojat, haukkujat, nimittelijät ja rasistit, katkerat ja rakkaudettomat huutelijat.

Olkaa hiljaa.

Se. Ei. Auta. Ketään.

Se. Ei. Auta.

 

Jos ette muuta keksi niin olkaa hiljaa. Ihan oikeasti. Suu kiinni.

Rakkautta tämä maailma tarvitsee. Vain sitä. 

Ja ei, se ei ole hyysäämistä, naiviutta, sokeutta, hölmöyttä, lässyttämistä, mahdotonta.

Se on rakkautta.

 

Mikään ei muutu, jos ihmiset eivät pysty halveksimaansa käytöstä parempaan.

 

Share

Kommentit

Pamsu
Osien summa

Oi NIIN samat on ajatukset! Haluaisin pohtia ihmisten kanssa, että olisinko huono ihminen, jos lakkaisin seuraamasta uutisvirtaa, sitä "virallisempaakin", koska olo on paljon helpompi ilman sitä kaikkea pelkoa ja inhoa, jota kaikki tuutit tuuttaa. Päätin aloittaa olemalla päivittelemättä tämänpäiväistä (paitsi vähän livenä). Se ei muutu tapahtumattomaksi, vaikka kuinka täällä päässä pahoittelisin, eikä se minun reaktioni täällä helpota kenenkään tuskaa siellä.

Aion koittaa keskittyä omaan ja läheisten hyvinvointiin niin täysillä kuin voin. Eihän se voi olla itsekkyyttä? Eikö rakkaus ja sen osoittaminen ole paras vastaisku pahalle?

Helmi K
sivulauseita

Ei ole, ja on. <3

Naislaif
Naislaif

Omat ajatukseni aiheesta ovat kovin samankaltaiset. 

Noh..Toimintatapani olen päättänyt. Välillä puhisen ja kiukkuan ja suu vaahdossa tuhisen turhautumistani maailmalle. Minäkin kirjoitin aiheesta tänään. Niin on tainnut tehdä moni meistä.

Kirjoittamalla sain kiukun ulos ja tunnetilani takaisin itselleni. En siis kaiken maailman rajoittuneille ja ihmisille, jotka tahtovat toiselle pahaa.

Olen ennenkin tätä pohtinut ja vastaukseni on laita hyvä kiertämään. 

Työssäni teen jatkuvaa myyräntyötä ja ujutan maailmaa laajemmin näkevää ajatusta eteenpäin. Kerron ja avarran. Sinnikkäästi avaan uusia näkökulmia. Suoritamme harjoitteita, joiden avulla voi harjoitella myötätuntoa ja empatiaa.

Annan tietä kaikille suojatietä ylittäville ja hymyilen. 

Pidän ovea auki tarvitseville. 

Kysyn mitä kuuluu.

Sanon aina sanan kiito kun asioin millä tahansa kassalla maksan tai tilaan jotain.

Puhun söpöjä läheisilleni.

Rapsutan vastaantulevia koiria, jos saan siihen luvan.

Katson söpöjä kuvia söpöistä eläimistä.

Olen ärsyttävän hyväntuulinen ja empaattinen, kun joku jaarittelee ahdasmielisiä juttuja ja kysyn onko heillä joku hätänä ja voinko kenties jotenkin auttaa.

Yritän olla provosoitumatta.

Rakastan itseäni ja elämää. :)

Pamsu
Osien summa

Minä olen aina, aina, vähän tuhissut kissavideoille. En enää. Ne on nerokkaita. Hyvän kierrättämisen moottoreita.

Ihanaa kun listasit! Juuri näitä kaivataan, pieniä ja tärkeitä tekoja, koska niistä tulee hyvä mieli itselle ja muille, ja kun on hyvä olo, ei tee pahoja asioita. 

Naislaif
Naislaif

Jaan ajatuksesi kissavideoista. Nykyään tykkään kovasti :)

Helmi K
sivulauseita

"Kirjoittamalla sain kiukun ulos ja tunnetilani takaisin itselleni. En siis kaiken maailman rajoittuneille ja ihmisille, jotka tahtovat toiselle pahaa."

Myöskin juuri näin.

 

Kommentoi