Miten sinä voit lukea noin hitaasti?

sivulauseita

Muurien suojissa kujat kulkevat sikinsokin, tämä on kuin pieni labyrintti, aamuisin ja iltaisin on kosteankoleaa, päivällä aurinko nousee korkealle, hehkuu, lattiat pysyvät jääkylminä, metsä sirittää ja suhisee, hedelmät ovat makeita ja pilvet utuisia, tyttö nauraa ja juoksee kissojen perässä, sitten on taas hiljaista ja minä kirjoitan.

Illalla myöhään minä annan toisen lukea kirjan ensimmäisen luvun, ensimmäistä kertaa hän näkee nämä sanat, se on aina yhtä hirveää ja ihanaa, yritän olla katsomatta ilmeitä, yritän olla kuin en olisikaan mutta en voi istua paikoillani, kävelen ympäri asuntoa, yläkertaan ja takaisin, minuutit matelevat, miten sinä voit lukea noin hitaasti, kerro jo, puen toisen villapaidan ylleni, vihdoin hän nostaa katseensa, hymyilee, haluan lukea lisää hän sanoo ja helpotus humahtaa ylitseni kuin lämmin aalto, jotain on juuri oikealla paikalla.

 

Olen ihan pihalla siitä mitä maailmassa tapahtuu, en lue uutisia, en ymmärrä mitä radiossa puhutaan, avaan netin vain tätä varten. Hetkittäin mielessä käväisee päiväkodit, pakolaiskysymykset ja taloustilanne, oma ja maailman, näen kuvan Meryl Streepistä ja t-paidasta, taas jotain ymmärretään väärin, taas yritetään ymmärtää, selittää ja arvottaa, samat kysymykset, aina ne samat, ehkä joskus vastaukset eivät enää tunnu niin pelottavilta.

Mutta minä annan maailman olla, joskus niin voi tehdä, joskus niin pitää tehdä, myöhemmin tulevat toiset ajat ja suuremmat teot.

 

Teemme suunnitelmia, Roomaan ja kauemmas, rannikkoa pitkin alas, meren äärelle, täällä on kaunista, haaleat ja kirkkaat värit kiehtovassa sopusoinnussa, varjoja ja valoa, kulman takana aina jotain outoa, mutta minä kaipaan merta, joka päivä, suolan tuoksua ja aaltoja, en ymmärrä sisämaan ihmisiä, puita ja vuoria ja peltoja, liian suojaisaa ja tyyntä, minä ymmärrän sen taas entistäkin selvemmin, minä olen rannikolla kasvanut, se on minussa aina, meri.

Vielä on päiviä ja viikkojakin, ei ole kiire, tämä aika täällä kaivautuu mielen sopukoihin, minä tunnen sen.

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

Tunnistan niin tuon tunteen, kun joku lukee jotain kirjoittamaani. Sitä ihan kihisee. 

Kommentoi