Näin haluan ajatella -

sivulauseita

- mennä vikaan, olla sellainen jonka läpi tuuli käy, liikkua vähintään yhtä lailla epävarmuudesta, en tiedä, kuin varmuudesta, kaikkineen, ja antaa sen kaiken käyttää itseäni - tiedän, että osaan ja olen hyvä siinä. Etten ole mikään luomisen "ainesosa" vaan se, mistä luomisessa oikeastaan on kysymys. Kaikkea mahdollista voi oppia: tekniikkaa ja kirjallisia temppuja jne. Kun kirjottaa paljon, oppii kirjoittamaan, niin se on, mutta edelleenkään ei kirjoittamisella, tällä tekstillä - kuinka "hyvää" ja kunnollista ja hyvän näköistä se onkin - ole mitään tekemistä taiteellisen ilmaisun kanssa. En halua kirjoittaa romaanin kuvaa, haluan kirjoittaa romaanin. Tai kuten Nigger I ja II - runokirjojen kirjoittaja Michael Strunge on sanonut: En halua kirjoittaa valkoista kirjaa, en halua synnyttää timanttia.

Tässä on kysymys rehellisyydestä.

Niin. Tänään on taas yksi näistä päivistä. Kahdeksan tunnin unista huolimatta (tai juuri sen takia) pää on sumussa, mieli takkuinen, silmät sikkuralla. Koko matkan vihmoi märkää räntää kasvoja vasten, kahvi kylmeni, sukat kastuivat. Paleltaa ja ärsyttää.

En osaa kirjoittaa yhtään sanaa, en lausetta. Helvetti.

Joten teen kuten usein näinä päivinä. Kysyn viisaammalta. Katsokaas kun meillä on olemassa kirjasarja nimeltä Miten kirjani ovat syntyneet. Rakastan sitä. Sieltä voi lukea miten kirjoja tehdään. Osa viisi sisältää monta helmeä Anna-Leena Härkösestä Aulikki Oksaseen mutta kirkkaimpana on (kuten aina) Monika Fagerholm.

Tässä on kysymys rehellisyydestä.

Hyvä on. Ollaan sitten rehellisiä. Joskus minulla ei ole aavistustakaan siitä miten kirjoja kirjoitetaan; ei minulla ole yhtään kirjallista temppua, ei edes tekniikkaa. En edes halua kirjoittaa vaan haluan kaivautua peiton alle lukemaan toisten kirjoittamia kirjoja. En halua ajatella matkaa joka on vielä edessä, kuukausia ja ehkä vuosiakin, etsimistä ja muokkaamista, valintoja, valintoja, valintoja. 

Tiedän, paljon paljon paljon huonommin voisi asiat olla mutta joskus, hetkeksi, minä muserrun tämän työn alle. 

Enkä halua kirjoittaa kirjaani. Piste.

Haluan kuunnella Monikaa, tuota hurjaa, kaunista, hieman peikkomaista naista joka lumoaa minut joka ikinen kerta.

Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän ajattelen, miten vähän kirjoittamisella on tekemistä sanojen kanssa. Esimerkiksi hienojen mielipiteiden muotoilemisen kanssa. Se tulee myöhemmin. Silloin tulee kieli, se tulee kuin tulva. Kieli, jonka on tultava sitä varten, mitä kirjoittaa. Juuri se kieli. Ja erilainen kieli jokaista kirjaa varten - joka ei oikeastaan ole kirja, vaan maailma, monia ulottuvuuksia, monenlaista aikaa yhdellä kertaa.

No jopas helpotti. Ei minun tarvitsekaan kirjoittaa kirjaa, ainoastaan maailma.

Totta puhuen, tuo oli tarkoitettu sarkastiseksi kommentiksi, mutta kun jäin sitä miettimään niin tottahan se on. Minä kirjoitan sieltä mitä olen, mistä tulen. Sanat ovat vain sanoja. Ja vaikka vasta viime viikolla vaadinkin turhan mystiikan karsimista kirjoittamisesta niin onneksi, onneksi sitä on myös vähän vaalittava, sitä sen tärkeintä osaa, intuitiota. Vaistoa joka kumpuaa vastanpohjasta, sydämestä. Se lymyää siellä nytkin, tunnen sen.

Ja hyvä niin; Monikakin voi auttaa vain tiettyyn pisteeseen asti. 

On itse mentävä eteenpäin, uskottava, tehtävä töitä.

Hieman ristiriitainen kenties tämä teksti. Olkoon. Niin on tämä päiväkin. 

Älä katsele kenenkään toisen silmin vaan näe itse. Ja kirjoita sitten kuin pieni eläin.

Näin haluan ajatella.

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Ai sinullakin on näitä. Helpottavaa, vaikkakin ahterista. Että kaikki on siinä mutta mitään ei voi tehdä.

Helmi K
sivulauseita

Ahahahaaaa, on. On, on, on. Useinkin.

Annoin joskus mun ystävälle lahjaksi valkoisen kangaskassin jonka kyljessä oli iso musta kysymysmerkki. Sellainen olo on nyt.

Laura T.
Missä olet Laura?

Rakastan sitä, että kreikan kielessä kysymysmerkki on puolipiste. Siinä on enemmän toivoa, se ei katkaise.

Siispä  ; ; ;

Helmi K
sivulauseita

Toi on totta. Mutta toisaalta, mulle tulee kyllä myös ihan perus kysymysmerkistäkin semmoinen odotuksen tunne, että kohta, pian, seuraavaksi, jotain mutta mitä. Joskus se tunne vain on semmoinen helvetin levoton ja häilyvä. Mutta kuten sanoin, luotan siihenkin, jollain kummalla tavalla, pakko on.

Laura T.
Missä olet Laura?

Kuin aivastus.

Mia K.
Voi taivas

Ah! ;) kyllä.

stella maria

Miten kaunis teksti. 

Ja miten kaunis ristiriitaisuus.

Kun luen näitä kirjoituksiasi, tulee sellainen fiilis että kirjoittamisesi on kuin hengittämistäsi. En juuri nyt osaa selittää paremmin mutta positiiviseksi kommentiksi tuon tarkoitin, hah. 

En ole koskaan lukenut kirjojasi, mutta juuri tällaisten tekstien takia tunnen vetoa niihin tutustumiseen. Seuraavaksi luen jonkun niistä, en ole kyllä päättänyt vielä minkä.

Helmi K
sivulauseita

Aaaah, voi että, ihana. Siis ihana jos tulee tuollainen olo. Se kun tavallaan on se olo mitä itsekin haen. Että haluan kirjoittaa hengityksen rytmissä, olla osa sitä tekstiä. Se vaan on hirmuisen vaikeaa hirmuisen usein.

Mahtavaa jos luet. Ja jos saan sanoa niin ehkä kannattaa aloittaa ensimmäisestä. Se kun on, no, ensimmäinen. Ja jotenkin itse koen että niiden on täytynyt ilmestyä juuri siinä järjestyksessä jossa ovat. 

stella maria

Saa sanoa totta kai, sitä vähän epäsuorasti toivoinkin. Kiitos kun jaoit ajatuksiasi tuosta järjestyksestä. Tästä on hyvä aloittaa nyt. 

 

ikkiam
LUOMA

Juuri eilen pohdin, että onko olemassa joku yhteinen mieli, johon osuessaan ihmiset ajattelevat samoja asioita, jakavat mietteitään ihan tietämättään.

En ole lukenut vielä montaa kirjoitustasi, mutta aina, joka kerta, ne ovat osuneet juuri siihen samaan ajatukseen, joka mielessäni vaelsi eilen ja josta päätin kirjoittaa. Tuntuu hassulta kun on ajatellut aikaa, on seurattujen sivulla heti kaksi kirjoitusta siitä samasta.

Ehkä se vain tämä aika. Tai sitten se on jotain muuta.

Kiitos kaunnista sanoista ja blogista. Jatkossa luen ahkerammin. Ehkä myös kirjoitan enemmän, muiden inspiroimana mutta itse sanottuna. Nyt luen. Se on hyvä.

Helmi K
sivulauseita

Yhteinen mieli; tiedän tunteen. Voi olla tämä aika, ja voi olla myös niin että kun jossain määrin samanhenkiset ihmiset lukevat samankaltaisen maailmankatsomuksen ääreltä kirjoitettuja tekstejä kulkevat mielet (ainakin hetkittäin) samaan suuntaan.

Kiitos itsellesi sanoistasi, ilahduttavat.

Mia K.
Voi taivas

Antautuminen

kaikelle

on jokin avain mun lukkoihin. 

No, sitten kun jaksan kääntää sitä hemmetin avainta?! 

Osuvasti kirjoitettu!

Helmi K
sivulauseita

Kiitos!

Hei miksi mä en mitenkään tajua miksi ton avainta perässä on kysymysmerkki? Tai siis pitääkö sitä tajuta? 

Mia K.
Voi taivas

Hyvä kysymys!

Näen sen jollain tasolla niin, että kun laitoin sen merkin, se mahtuu lukkoon paremmin, ja vastaa siihen kysymykseen, joka on/oli lukittuna... (miks mä tähänkin kohtaan oon änkeemässä sitä kysymysmerkkiä ;) ? Noin. Se tuli taas. Ehkä mä pidän sen antamasta tunteesta kysyä enemmän ;))

Kiitos! Ihana :)

MinäKertoja (Ei varmistettu) http://www.minakertoja.blogspot.fi/

Ihana ajatus tuo, että "minä kirjoitan sieltä mitä olen, mistä tulen". Ja myös nuo Monikan ajatukset rehellisyydestä ja kielestä, joka tulee kuin tulva. Ah. Mun pitäis kans tutustua tuon kirjasarjan kirjoihin - sieltä vois saada voimaa siinä vaiheessa, kun alkaa taas uudet naputtelut.

Oli muuten hauska tavata taannoisissa juhlissa :) Ja jutella, ja tanssia!

Helmi K
sivulauseita

Kiitos, mustakin, ja auttoi pahimman turhautumisen ylitse. Monika on kyllä vaan ah, en tiedä toista joka tosiaan tulvisi hengittäisi kirjoittaisi tekstiä kuten hän.

Ja oli ihan mahtava nähdä, ja jutella, ja etenkin tanssia :) tanssin nykyään muutenkin ihan liian harvoin. Kiitos siis, olet iloa.

MinäKertoja (Ei varmistettu) http://minakertoja.blogspot.fi/

Kyllä, Monikan kirjoissa on taikaa. Mun suosikki on Ihanat naiset rannalla, ja myös Amerikkalainen tyttö.

Ja oi, kiitos kauniista sanoista! Sinäkin olet iloa ja valoa. Ja tanssi tekee aina hyvää. Löysin juuri ihanan sitaatin Martha Grahamilta: "Dance is the hidden language of the soul."

http://www.goodreads.com/quotes/tag/dance

Mulla on ilmeisesti sitaattipäivä tänään :)

Kommentoi