Päätös, lupaus, toive

sivulauseita

 

 

Joskus syyskuussa tein päätöksen, että vuoden loppuun mennessä minä tiedän mitä tämän blogini kanssa oikein teen. 

Muutanko, lopetanko, jatkanko, ja jos niin missä ja miten ja miksi.

Lupasin itselleni, että jotain tapahtuu.

Toivoin, että tiedän mitä.

Nyt olisi kaksi päivää aikaa enkä vieläkään tiedä.

En edes tiedä mitä tästä kuluneesta vuodesta ajattelisin.

 

Olen kirjoittanut kymmeniä tuhansia sanoja ja lauseita, pyyhkinyt niistä pois tuhansia ja kirjoittanut uusia tilalle. Olen kirjoittanut enemmän kuin koskaan ennen, ja silti taloudellinen tilanteeni on huonompi kuin koskaan.

 

Olen pakahtunut onnellisuudesta kun olen leikkinyt, lukenut satuja, vienyt tanssitunnille, leiponut, vastannut melkein kaikkiin kysymyksiin ja kuullut monena iltana olevani maailman kaunein ihana äiti.

Olen liian monta kertaa ollut liian hermostunut ja kiukkuinen, odottanut liikaa, vaatinut liikaa.

 

Ja aina:

Sinun on tiedettävä, että rakastan sinua koko ajan.

 

Olen ollut iloon ja ihoon taipuvainen mutta myös turhautunut ja apea.

 

Olen yrittänyt, siis todella yrittänyt, oppia nauttimaan ruoanlaitosta ja resepteistä ja yrteistä ja kaiken maailman siemenistä puurossa ja muutaman kerran onnistunutkin, mutta eniten minä tykkään kahvista, pastasta, kaurapuurosta ja pähkinöistä.

Olen lukenut todella hienoja ja ihan hyviä kirjoja, mutta yksikään ei ole räjäyttänyt sillä tavalla kun olen jo pitkän aikaa kaivannut. Tai no yksi ihan melkein.

Olen tullut siihen johtopäätökseen että Patti Smith on rakastettava hullu ja nero, pelännyt etten koskaan saavuta edes murto-osaa sellaisesta.

 

Olen katsonut kuvista kauneimpia mutta unohtanut oman kamerani kirjahyllyyn.

Olen tehnyt matkoja lähelle ja kauas, tuntenut juuri sen mielen ja ruumiin vapaan keveyden mitä olen lähtenyt hakemaan, mutta ymmärtänyt miten paljon koti minulle merkitsee. Tämä talo ja sen koliseva hissi. Tämä valoisa asunto, nämä seinät, nuo hyllyt. Tuolla matolla tyttö oppi kierähtämään vatsalta selälleen, tuon kynnyksen yli hän ensimmäisen kerran ryömi, tuolla tuolilla istui ja sanoi nenä, minä kuulin hänen äänensä!

Tuolla sohvalla me olemme istuneet hänen mentyä nukkumaan ja oppineet katsomaan toisiamme ja maailmaa kirkkaammin ja armollisemmin.

Huoneet täynnä rakkautta ja tekoja, elettyä, säröistä, hyvää elämää.

 

Ja sitten täällä.

Olen kirjoittanut enemmän ja intensiivisemmin kuin koskaan ennen, ihmetellyt mistä kaikki lukijat oikein tulevat, miten tänne löytävät, ilahtunut hirmuisesti jokaisesta sydämestä ja kommentista, mutta tuntenut myös suurta levottomuutta siitä etten neljän (!) vuoden jälkeen tiedä mikä olisi oikea seuraava askel.

Olen miettinyt mitä itse haluan lukea, mitä haluaisin lukea, mitä tekstiltä kaipaan. Mikä on se mitä haen kun luen ja kirjoitan? Mitä toivon tapahtuvaksi ja miksi.

Pitäisikö keksiä jotain ihan uutta, jotain ihan hullua, kirjoittaa joka päivä tai vain kerran viikossa tai kuukaudessa, kirjoittaa fiktiota, kirjoittaa mistä tahansa muusta paitsi fiktiosta, kuvata enemmän, kertoa itsestäni enemmän? En tiedä.

Mutta jotain, jotain täytyy tapahtua. Tarvitsen syyn. Tarvitsen seurauksen. Haluan herätellä ja herätä, rikkoa, korjata, tehdä uutta, JOTAIN!

Kerron kun keksin.

Kun kaikki ei tunnu olevan näin kiikunkaakun.

 

Ja juuri nyt.

Tuli pyytämättä ja yllättäen päivä jona kävin yksin elokuvissa ja pitkällä kävelyllä, kuuntelin Editorsia ja luin kirjan loppuun, ja olin vain, ihan tyyni.

Uusi vuosi on kulman takana ja tämän kaupunginosan katot ovat valkoiset ja taivas auki.

Minä aloitan tanssitunnit joista olen haaveillut jo kauan, saan nähdä tulevan kirjani kannen, säästän kaikki kuitit ja kerron joka päivä tytölle miten mielettömän mahtava hän on.

 

Minä en täysin tiedä mitä haluan. Mutta olen varma, että minun on kokeiltava jotain muuta kuin mitä teen nyt.

Olkoon se päätökseni, lupaukseni, toiveeni.

 

 

Share

Kommentit

Pax
Liikehdintää

Hengästyin tätä lukiessani. Johtuu ehkä tukkoisesta nenästä ja yleisestä olosta. Vähän kadehdinkin tuota oloa, kärsimättömyyttä, ehkä kiukkuakin, sitä mitä vaaditaan että jokin naksahtaa paikoiltaan ja ottaa uuden suunnan. 

Helmi K
sivulauseita

Hengästynyt olin minäkin sitä kirjoittaessani, en kuitenkaan kärsimättömällä vaan odottavalla tavalla, vaikka veteen on varmaan niiden välinen viiva piirretty.

 

Asikaine
Asikaine

Tanssiblogi, jossa vertaillaan siemeniä it is!! 

Feel u <3 

hyvää uutta vuotta!

Helmi K
sivulauseita

Ahhahaaaa, sounds like a plan!

Samoin sinne <3

Hotelli Hertta (Ei varmistettu) http://hotellihertta.blogspot.fi

Toi viimeinen kursivoitu lause vois olla suoraan mun suusta. Ehkä menenkin kirjoittamaan sen jonnekin, hahhaa. Toivottavasti ajatuksille ja toiveille löytyy suunta, mutta mitä ikinä teetkin niin jatka hyvä ihminen blogia jossakin. Halaus!

Helmi K
sivulauseita

Haha! Halaus tosiaan!

Se lause on siis Livin. Oon koko loppuelämäni sulle kiitollinen että kerroit kirjasta.

annakarin
Anna Karin

Itkettää. Ihan samoja ajatuksia minullakin. En edes tiedä, onko itku hyvä vai huono. Ehkä hyvä. Pakko sen on olla. Mun suurin toive on, että ensi vuonna ajatukset olisivat selkeämpiä. Että olisi jokin suunta. Ja että uskaltaisin enemmän.

Ja miten paljon toivoisin, ettet ainakaan lopettaisi. Sun blogi on mulle tosi tärkeä. 

Helmi K
sivulauseita

Ihana sinä, kiitos. 

En usko että lopetan, en edes tiedä miten sen tekisin, mutta jotain varmasti muuttuu ja uskon että se on hyvä.

Mia K.
Voi taivas

kaikki loksahtaa paikoilleen ☆ ..ehkäpä juuri tanssien ;)

valoisaa vuotta 2016!

Helmi K
sivulauseita

Kiitos samoin Mia, tanssia ja iloa!

Pau
P.S C'est moi!

Huh, täälläkin hiukan hengästyttiin. Hengästyttiin tekstin rytmistä, ihanista ja kauniista lauseista, mutta myös vähän ahdistuksesta. Ymmärrän tuntemukset. Tiedän tunteen, että ei täysin tiedä mihin suuntaan jatkaa ja mitä tehdä. Mutta haluaisi kuitenkin jotain muutosta ja kipeästi. Toivottavasti löydät sen suunnan ja sen jutun. Täällä kuitenkin me ollaan ja luetaan :)

Ja tanssi on aina ihana ja hyvä juttu! Tekee hyvää mielelle ja kropalle, oli laji sitten mikä tahansa. Itse en siitä pystyisi luopumaan :)

Helmi K
sivulauseita

Kiitos (taas) kauniista kommentista, ilahdun niin!

Mä olen haaveillut tanssin aloittamisesta jo vuosia, olen niin innoissani ja toivon että se tosiaan osaltaan tuo ryhtiä elämään :)

N.onna (Ei varmistettu)

Iltaa,

Minäkin tulin sanomaan, että älä nyt ainakaan lopeta! (tai näemmä huudahtamaan)
Löysin blogisi muistaakseni luettuani jonkin kommentin, jonka olit jättänyt jonkun toisen blogiin. Sitten piti tietenkin lukea kaikki nämä kirjoituksesi ja sen jälkeen kaikki kirjasi. Pidin!

Se on kyllä helpottava tunne, kun on huomannut muutoksen, ja että se on ollut hyvästä. Että sitä toivotan muutosta halajaville.

Nonna

Helmi K
sivulauseita

Kiitos huudahduksesta, ilahdutti kovin!

einou (Ei varmistettu)

Uuden vuoden toivotus! Viime vuosi oli pitkälti kamala, mutta osa tähtihetkistä liittyy suhun! Pus!

Helmi K
sivulauseita

Voi kiitos! Ja voi kamaluus, mutta onneksi iloakin. Ja ehkäpä myös paavi ;)

Kommentoi