Pikkuseikkoja

Ladataan...
sivulauseita

"On sunnuntai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen."

Olen aina pitänyt Carol Shieldsistä. Hänen hiljaisesta ja hitaasta tyylistään, sen soljuvasta kielestä, arkisista tarinoista, ja jostain tyyneydestä, joka ei ola lainkaan tylsää. Äitien ja tyttärien kuvauksista, perheistä ja esikaupungeista, isoista taloista ja Kanadan lumisista talvista. Shieldsin romaani Ellei on ehdoton suosikkini ja yksi lempikirjoistani, kaikista lukemistani Shieldseistä ehkä se rankin ja kovin, mutta silti omalla tavallaan lämmin.

Jostain syystä minulta oli mennyt ohi tämä kirjailijan kuoleman jälkeen suomennettu esikoinen. Huomasin sen pokkarihyllyssä, avasin ensimmäisen sivun, luin tuon ylläolevan lauseen ja ostin kirjan. Minusta tuo on aivan järjettömän hyvä ensimmäinen lause. Itse romaani ei sitten ollutkaan.

Pikkuseikkoja on erään perheen kuvaus jossa pienistä tapahtumista, hetkistä ja kohtaamisista syntyy eheä kokonaisuus, josta mieleeni tulee maailman turhin sana; kiva. Mutta sitä romaani on. Kiva. Kepeä ja sujuva. Taidokkaasti, mutta samalla kovin varovaisesti kirjoitettu, jotenkin tuttu ja turvallinen. Tarinan päähenkilö Judith on nelikymppinen perheenäiti ja kirjailija, joka kamppailee oman työnsä ja tasaisen mukavan arkensa kanssa. Väliin mahtuu muutama hieman yllättävä kohtaus mutta ei muuta. Arkinen, pieni tarina.

Luin kirjan loppuun eilen illalla ja äsken vihdoin tajusin mikä minua jäi vaivaamaan. Tuo ensimmäinen lause. Se on niin hyvä, mutta kirjan luettua tuntui siltä että se ei kuitenkaan kertonut tästä kirjasta, kuin se olisi ollut jonkin toisen romaanin ensimmäinen lause. Läpi romaanin odotin että milloin se tapahtuu, milloin käy ilmi ettei Judith ole onnellinen, mitä hän tekee, mitä sitten tapahtuu. Mutta oikeastaan mitään ei tapahtunut. Siinä se. Romaani antaa lupauksen lahjakkaasta kirjailjasta joka ei vielä ihan uskalla, ei vielä ihan luota omaan ääneen, mutta joka tekee varmaa työtä ja joka jättää, no, kivan mielen, mutta jonka tarinan myös nopeasti unohtaa.

Tuota aloituslausetta en kuitenkaan unohda. Enkä tätä, myöskin ihan alussa olevaa kohtaa, jossa mielestäni tiivistyy Shiledsin taito kuvata hetkeä ja tunnetta.

" Martin rapsuttaa niskaani käsivarsi löyhästi olkapäälläni. Painaudun taaksepäin vakosamettipintaiseen sohvaan kuin pesään. Jossakin sisälläni jännittyy lihas. Miksi?"

 

Share
Ladataan...

Kommentit

Maria/Sinisen linnan kirjasto (Ei varmistettu)

Luonnehdit tosi hyvin sitä, miksi Carol Shieldsin romaanit ovat niin ihania! Ja kiva taas löytää joku, joka arvostaa Elleitä, minusta se on Shieldsin romaaneista syvällisin, jotenkin viiltävä ja koskettava. Minä tykkäsin Pikkuseikoistakin tosi paljon.

sivulauseita

Kiitos Maria! En itse ole kovin montaa Ellein ystävävää kohdannut, hyvä näin. Ajattelin kesällä lukea sen uudestaan. Ja niin, Pikkuseikoissa oli puolensa, mutta jokin siinä jätti minut ulkopuolelle. Hienosti Shileds jo siinäkin kuitenkin kirjoittaa.

Voi, minulle tämä hipoo täydellisyyttä. En voi uskoa kirjan olevan esikoinen. Olen pitänyt tosi paljon kaikesta muustakin lukemastani Shieldsistä (paljon on ihanaa kyllä vielä lukemattakin, esim. tuo Ellei), mutta tämä on ollut toistaiseksi paras. Mutta minä olenkin usein viileän ja etäännytetyn kerronnan/henkilöhahmojen ystävä.

Aloituslause on tosiaan nerokas. Muutenkin kirjan ensi sivut tai kappaleet (en enää muista tarkkaan) olivat loistavat, sitten ajattelin vähän aikaa, että tämähän onkin tylsä, mutta lopulta olin aivan myyty, enkä olisi halunnut erota kirjan henkilöistä millään.

sivulauseita

Totta, esikoiseksi on kovin vakuuttava. Paljon mietinkin lukiessani sitä että aika harvoin tulee luetuksi hieman vanhempien kirjailijoiden esikoisia, kaikki tuntuvat olevan kolmenkympin molemmin puolin, ja se kyllä vaikutti mun mielestä kertojan ääneen kovin. Että samalla tavalla kun nuoremmat esikoiset usein "purkavat itsensä" tekstiin, Shields on tehnyt sen myös mutta mukana vain on enemmän kokemusta ja varmuutta, jo ihan iänkin puolesta.

Ja niin, alku oli ihan nerokas. Ja tosiaan luin kirjaa mielelläni, se ei vain ihan yltänyt muihin Shields-kokemuksiin :)

Kommentoi

Ladataan...