Poikkeustila

sivulauseita

Mutta tällä kertaa Nell ei aio paeta, tähän hän haluaa jäädä.

Siihen nähden että Margaret Atwoodin Poikkeustila tuntuu sekä novellikokoelmalta, romaanilta että omaelämäkerralta, siinä kerrotaan tapahtumien taustoista, yksityiskohdista ja syistä kovin vähän. Ja hyvä niin. Kun kirjoittaa näin hyvin, ei kaikkea tarvitsekaan käsitellä ja kertoa. Riittää että kansien välissä on yksi elämä, tavallinen ja erikoinen, sellainen jota on ilo lukea. Tai oikeastaan tämän kirjan lukeminen tuntuu enemmänkin kuuntelemiselta, kuin sanat ja lauseet vain virtaisivat kohti ja lävitse.

Nell on vakava ja helposti huolestuva pieni tyttö josta kasvaa kirjoja rakastava nuori nainen. Aikuisiän kynnyksellä hän on levoton, sivullinen, aina matkalla kaupungista ja asunnosta ja miehestä seuraavaan. Kunnes hän rakastuu.

Kirjan alusta asti minä pidin Nellistä. Paljon. Hänen suoruudestaan, ylpeydestään, älystään ja kuivasta huumorintajustaan. Hänen tavastaan katsoa, kulkea ja kertoa. Hänen ja hänen siskonsa suhteesta, heidän keskusteluistaan, kuten tässä, nuorina tyttöinä, niin ehdottomina:

"Sinä olet aina niin vitun looginen!" Sisko oli ruvennut kiroilemaan paljon nuorempana kuin minä, ja se sujui häneltä kuin vettä vaan.

"En oikeastaan", minä sanoin. " Minä en vain tiedä mitä tässä pitäisi sanoa"

"Sinä kulutit kaiken. Sinä käytit loppuun kaiken kivan", sisko sanoi. "Minulle ei jäänyt mitään."

Nyt oltiin syvissä vesissä. "Mitä sinä tarkoitat?" kysyin varovasti. "Minkä kaiken minä käytin loppuun?"

Sisko pyyhki kyyneliä silmistään. Hän joutui miettimään hetken, valitsemaan jotakin murheensa ylitsevuotavasta maljasta. " Tanssimisen", hän sanoi. "Sinä käytit tanssimisen loppuun."

En tiedä miten sen kuvaisi paremmin. Sisaruuden. Tyttönä olemisen kummallisen raskaan keveyden.

En ole ennen tätä lukenut Atwoodilta kuin Nimeltään Gracen, ja pidin siitä(kin) valtavasti, ja nyt en ymmärrä miksen ole lukenut muita. Orjattaresi minulla on hyllyssä, olisiko muita suosituksia? Mikä on paras Atwood? (Vaikka en tiedä miten tästä tai Gracesta voisi pistää paremmaksi.)

Share

Kommentit

Jemina
No Sex and the City

Minä en jostain syystä ihastunut tähän niin kovin, vaikka Atwoodia rakastankin. Hyvä kun kuitenkin muistutit kirjasta: pitäisi varmaan antaa sille uusi tilaisuus.

Oma Atwood-suosikkini on ehdottomasti Orjattaresi. Sen lisäksi suosittelisin varauksetta kirjaparia Oryx ja Crake ja Herran tarhurit. Teokset ottavat kantaa, viihdyttävät ja koukuttavat: saavat miettimään sitä mihin suuntaan tämä maailma on menossa, naurattavat kekseliäisyydellään (Atwood on kehittänyt paljon uusia, omia sanoja - ja onneksi niiden suomennoksetkin ovat loistavia) ja toimivat myös ihan vain jännittävinä, taitavina romaaneina. Spekulatiivisen fiktion ehdotonta aatelia, nuo kirjat! Ja kelpaavat myös niille, jotka spefiä yleensä vierastavat.

Helmi K
sivulauseita

Kiitos Jemina! Luulen että otan seuraavaksi tuon Herran tarhurit. Poikkeustilasta olin kuullutkin että poikkeaa Atwoodin tuotannosta kun on aika "arkinen ja perinteisempi". Odotan innolla muita. (Spekulatiivinen fiktio on muuten mulle ihan uusi termi.)

Ja totta, suomennokset ovat ainakin näissä kahdessa olleet loistavia, Kristiina Drews on muutenkin mun lempisuomentaja.

Jemina
No Sex and the City

Vaikka tavallaan pidinkin Herra tarhureista enemmän, suosittelisin kuitenkin lukemaan Oryx ja Craken ensin. Ilmestymisjärjestyksessä lukiessa kirjoista saa nimittäin ehdottomasti enemmän irti - ja samalla voi poimia Herran tarhureista viittauksia aiempaan osaan, sekä kenties ratkaisun lankoja muutamaan vähän auki jääneeseen asiaan...

Ja spekulatiivinen fiktio taitaa tosiaan olla aika vähäntunnettu termi vielä, mutta yleistynee kun tyylilajinsa edustajatkin vähitellen lisääntyvät. Atwood itse käyttää sitä usein, ja tuntuu vähän vastustavan työnsä määrittelyä scifiksi. Ja ihan järkevä selityskin tältä löytyy:

"Atwood was at one time offended at the suggestion that The Handmaid's Tale or Oryx and Crake were science fiction, insisting to The Guardian that they were speculative fiction instead: "Science fiction has monsters and spaceships; speculative fiction could really happen." 

--

"For me, the science fiction label belongs on books with things in them that we can't yet do.... speculative fiction means a work that employs the means already to hand and that takes place on Planet Earth." She said that science fiction narratives give a writer the ability to explore themes in ways that realistic fiction cannot."

[Wikipedian artikkelista]

Helmi K
sivulauseita

Sait ylipuhuttua :) ja tuo termi on hyvä, tuntuu paljon omemmalta alueelta  kuin scifi. Mutta siis, huomenna haen luettavaksi Oryxin ja Craken.

Vierailijatar (Ei varmistettu)

Suosittelen lampimasti lukemaan Atwoodit alkuperaiskielella, suomennokset ovat kehnoja ja jattavat Atwoodille tyypillisen kielella leikittelyn varjoonsa. Oryx & Crake on loistava, suosittelen lampimasti, viime kesana sille tuli "jatkoakin".

Helmi K
sivulauseita

Kahdessa lukemassani on suomennos mun mielestä toiminut hienosti, ja tosiaan Drews onnistuu mun mielestä useimmiten, mutta ehkäpä luen Oryxin englanniksi.  Jatko on varmaankin tuo Jeminan mainitsema Herran tarhurit? Molempia odotan kovin!

Jenni S.

Jemina ehti jo varastaa kommenttini. ;) Eli samat suositukset täältäkin, tosin Herran tarhureita en ole lukenut. Tän Poikkeustilan olen ja vielä ihan viime vuosina, mutta ilmeisesti se ei ollut minustakaan Atwoodin parhaimmistoa, kun en pysty palauttamaan siitä mieleen kuin yleisen taitavuuden, joka saa ihailemaan Atwoodia.

Atwood on muuten todella aktiivinen twiittaaja! Seuraan häntä Twitterissä enkä vieläkään ole tottunut siihen, että näen päivittäin jonkun niin kuuluisan ja nerokkaan ihmisen twiittauksia kuin hänen. Vaikka seuraan muitakin ulkomaisia kirjailijoita, Atwood on kiinnostavin.

Helmi K
sivulauseita

Jotenkin vaikea yhdistää Atwoodia ja Twitteria, mutta samalla ensimmäistä kertaa ikinä kiinnostuin twitterista.  Ts. En ole ikinä tullut edes ajatelleeksi että olisi mahdollista lukea myös kirjailijoiden juttuja, luulin että ovat vain muusikoita yms. Näin pihalla siis voi olla vaikka mukamas seuraa asioita :)

Ja juu, lisää Atwoodia luen ehdottomasti. Kirjastosta löysin Herran tarhurit joten se odottaa vuoroaan, heti Austerin jälkeen.

Kommentoi