(rakastettava) Sputnik - rakastettuni

sivulauseita

On aika kertoa jotakin itsestäni. 

Tietenkin tämä on kertomus Sumiresta, ei minusta. Minä olen kuitenkin se, jonka silmin nähtynä tarina kerrotaan - tarina siitä, kuka Sumire on ja mitä hän teki - ja minun pitää sanoa jotakin myös kertojasta.

Nuori tokiolainen opettaja K on rakastunut opiskelutoveriinsa Sumireen. Sumire on vanhanaikaisella tavalla boheemi, kirjailijaksi haluava, rönssyinen ja persoonallisella tavalla viehättävä nuori nainen. Hän nukkuu puoleenpäivään, syö niukasti ja tupakoi usein, asuu yksiössä jossa on vähän tavaroita ja paljon kirjoja. Öisin hän istuu tietokoneen ääreen mutta hänen mielensä on vaiti. Hänen onnistuu kirjoittaa muutamia kirjoja joissa on alku ja toisia joissa on loppu, "mutta ei koskaan sellaista joissa olisi ollut sekä alku että loppu." 

Haruki Murakamin Sputnik - rakastettuni on hieno romaani rakkaudesta ja salaisuudesta, minuudesta. Viehättävä. En varmasti ole koskaan ajatellut että joku kirja olisi suloinen mutta tämä on sitäkin. Kauniisti kirjoitettu, erikoinen, hetkittäin surumielinen, mutta myös suloinen. Ehkä se johtuu Sumiresta, joka on ihanin (voi apua näitä adjektiiveja) henkilöhahmo pitkään aikaan. Lukiessa tuntui kuin olisi pudonnut K:n mieleen ja sydämeen, ihon alle, tämän katsellessa Sumirea rakastuneen katseella.

Kun Sumire lähtee rakastamansa naisen Miun kanssa pitkälle matkalle jää K Tokioon, ja romaani muuttaa muotoaan, siitä tulee melkein rikoskertomus, salaisuuksineen kovin vangitseva. Välähdyksin, kirjein ja asiakirjoin, se muodostuu ehjäksi mutta paljon jää auki. En tiedä kuinka paljon luotan mihinkään kirjassa kerrottuun, mutta vahvasti se kuvaa yksinäisyyden ja täyttymättömän rakkauden, jatkuvan kiertolaisuuden tunteen. 

 

Yhdestä asiasta minä olen varma: toivoisin sinun olevan täällä. Vaikka olen täällä Miun kanssa, tunnen itseni yksinäiseksi näin kaukana sinusta. Jos olisimme vielä kauemapana toisistamme, tiedän että tuntisin itseni vielä yksinäisemmäksi. Toivoisin että sinä tuntisit samoin.

 

Vaikka tämä tosiaan on Sumiren, ja siinä sivussa myös K:n tarina, jäi Miu minun mieleeni. Erikoinen nainen joka asetti tapahtumat alulle ja johdatti Sumiren sinne minne. Ja kuvatessaan Miuta Murakami kuvaa mielestäni täydellisellä tavalla koko romaania. Hienoa, kuten jo sanoin, mutta myös hieman ulkopuolelle jättävää.

Hän oli juuri niin kaunis kun muistinkin, harvinaisella ja ihanalla tavalla hienostunut. Hänen henkeäsalpaavan valkoinen tukkansa piti muut ihmiset etäällä, ja siinä oli jotakin ehdotonta ja myyttistä.

 

( Taidan olla aika jälkijunassa Murakamin suhteen, tämä kun oli ensimmäinen lukemani. Mitä muuta häneltä kannattaa lukea? Mikä on suosikkisi?)

 

Share

Kommentit

Jenni S.

Sputnik-rakastettuni on suloinen. Ja ihana ja kiehtova ja unenomainen ja voi ei, haluaisin heti lukea Murakamia. (Tämä on jo toinen tänään bongaamani Sputnik-ihastelu, joten olen hyvin Murakami-myönteisessä tilassa.)

Olen pitänyt kaikesta Murakamilta lukemastani, tämä Sputnik on ehkä suosikkini. Kafka rannalla oli hieno, ja myös syksyllä lukemani The Wind-up Bird Chronicle. Nyt kun luin tätä kirjoitustasi, tuli mieleen, että Wind-Upissa oli miumaisia naishahmoja.  

Kannattaa kurkata myös Murakamin FB-sivulle. Siellä on usein hienoja kuvia kirjojen kansista, mukana sitaatteja.

Ihana Murakami!

 

Helmi K
sivulauseita

Miumaisia naishahmoja :)

Tuosta Kafkasta on tainnut olla puhettakin, ehkäpä otan sen seuraavaksi. Ja ihania nimiä näillä romaaneilla.

Helmi-Maaria Pisara (Ei varmistettu) http://helmi-maariapisara.blogspot.com

Oh, tämä on jo toinen ihana Murakami-postaus tänään! Hankin tässä lähipäivinä matkalukemiset lomalle ja Murakami on ehdoton mukaan otettava. Tai ehkä ostan häntä perillä, siellä kun irtoaa halvemmalla...

Vierailija (Ei varmistettu)

Hauska sattuma: olen juuri lauantaina menossa lukupiirini tapaamisessa, jossa aiheena on Murakami Kafka rannalla. Minäkin taidan olla jälkijunassa Murakamin kanssa, kun tämä Kafka on vasta ensimmäinen lukemani Murakami. Aluksi tuntui, etten millään pääse siihen kiinni, mutta sitten yhtenä unettomana yönä luin miltei sata sivua, ja silloin pääsin kiinni kirjan hitauteen.

Minun täytyy siis lukea Murakamia yhtäjaksoisesti pidempää, jotta pysyn tunnelmassa ja hitaudessa. Toisaalta liikaakaan ei voi kerralla lukea, jotta pää ehtii ajatella ja tuntea sen kaiken.

Mielenkiintoinen on siis Murakami.

Jonna

Helmi K
sivulauseita

Jonna! Hei!

Sputnikin olisi voinut lukea yhdeltä istumalta, unenomaisuudesta ja rauhallisuudesta huolimatta, tarinan salaperäisyys oli sen verran vangitsevaa. Itse luin sitä pienissä erissä ja sekin toimi, ehkä paremmin kun tarina sai viipyillä mielessä. 

Mutta luen tulevaisuudessa Kafkan myös.

box (Ei varmistettu)

Sputnik-rakastettuni oli ensimmäinen Murakami, jonka luin. Luin kirjan lähes yhdeltä istumalta, niin kovin ihastuin kirjaan ja sen utuisan mystisiin henkilöhahmoihin, tarinaan ja kerrontaan. Oletinkin sitten ihastuvani myös muuhun Murakamin tuotantoon...seuraavaksi tartuin Kafka on the Shoreen. Kumpikaan kirjoista ei ole verrattavissa mihinkään mitä olen lukenut aikaisemmin, mutta Sputnikin nimenomaista suloisuutta Kafkassa ei tietenkään ole. Jos Sputnik oli nyrjähtäneen sydäntälämmittävä ja omituinen, on Kafka rannalla moninkertaisesti omituisempi ja sävyltään synkempi. Ihanaa kerrontaa ja kummallista settiä siis, mutta mitään en vaihtaisi.
Lisäksi olen lukenut What I Talk About When I Talk About Runningin, joka kirjana taas edustaa luonnollisesti täysin eri typologiaa.

Ajattelin tässä, että kenties täytyisi hankkia kirjahyllyyn Kafka rannalla ihan suomenkielisenäkin. Sputnikin siis luin suomeksi, muut kaksi Murakamia englanniksi. Olisi mielenkiintoista lukea Kafka uudelleen suomeksi ja tsiigata, välittyykö kirjasta eri fiilis.

Helmi K
sivulauseita

Kiitos box, tartunkin siis Kafkaan seuraavaksi. Luulen että suomeksi kuitenkin. Ja hauska että sinäkin olet nähnyt sen suloisuuden, ajattelin että suhtaudun tekstiin liian naiviisti kun niin ajattelen mutta jos se on muillekin näyttäytynyt niin niin hyvä.

Vieras H. (Ei varmistettu)

Minä taisin pitää kovasti sekä Suuresta lammasseikkailusta että Kafkasta rannalla. Murakamissa viehättää kovasti juuri tuo hieman etäännyttävä ja arvoituksellinen tyyli (joka muuten taitaa yhdistää monia suosikkikirjailijoitani).

Kiitos muuten blogistasi, pidän siitä. Nytkin muistin sen ansiosta Murakamin olemassaolon. Ja siis muutenkin se on mainio.

Vieras H. (Ei varmistettu)

Jaahas, tuli sitten kommentti kahteen kertaan. Sori.

Helmi K
sivulauseita

Kiitos, ja mahtavaa jos on mainio :)

Ja taas yksi syy lisää lukea tuo Kafka rannalla kovinkin pian.

Vierailija O. (Ei varmistettu)

Itse ehkä nimeäisin lempikirjakseni kuitenkin Norwegian Woodin, heti perään kakkossijalla Kafka rannalla. Ensi keväänä tulee Tammelta suomennos 1Q84:sta - sitä odetellessa!

Helmi K
sivulauseita

Jostain syystä Norweigan Wood(kin) meni multa ohi, kirjana ja elokuvana. Tässä on selkästi Murakamin kokoinen aukko ollut jo pidemmän aikaa :)

 

Kommentoi