salaisuuksia

sivulauseita

 

Joka ilta me nukahdamme omiin vuoteisiimme, joka aamu me heräämme samasta vuoteesta, miten se tapahtuu, en aina tiedä, ja joka aamu me syömme puuroa valkoisen pöydän ääressä.

Sormet mustikassa, kahvia mukissa.

Unta silmissä, unia mielessä.

Me kysymme: mitä mietit.

Me vastaamme, melkein aina me vastaamme. Katsomme toisiamme silmiin ja kerromme.

Halaus. Suukko. Kikatus. 

 

Löydän korvakoruni hänen kumisaappaastaan.

Hänen pitäisi pukea mutta kuulen hänen kertovan satua pupulle.

Hän soittaa puhelimellani jollekin.

 

Olen niin ylpeä hänestä.

Hänen huumorintajustaan, rohkeudestaan. 

Myötätunnosta.

Olen kärsimätön. Kuka hänestä vielä tulee kun hän on jo nyt niin paljon. 

 

 

Olen liian kärsimätön. 

Miksi sinä teit näin ja noin, miksi sanoit niin, miksi itket, miksi miksi miksi miksi?

En tiedä, hän sanoo ihan hiljaa ja minä ymmärrän vaieta.

Koska joka hetki hän opettelee. Maailmaa. Itseään. Paikkaansa maailmassa.

Keskittyy. Turhautuu. Riemuitsee. 

 

Minä katson häntä ja näen hänen isänsä. Yhtä hyvän ja lempeän. Onni voi olla niin suurta.

 

Ja me olemme myös salaisuuksia toisillemme.

 

Ei kaikkea voi kertoa. Eikä pidä. Ei edes hänen. Ei varsinkaan hänen. 

Koska minä näen hänessä myös itseni. Hän miettii ja pohtii, sen voi melkein kuulla, ei kaikelle ole sanoja eikä tarvitse olla.

Hän haluaa lähelle, iholle, mutta myös toisaalle. 

Hän kiipeää ikkunalaudalle ja katsoo ulos.

Minä tunnistan hänessä itseni. 

Aina kannan jotain hiljaista ja ihan omaa sisälläni.

Jätämme siis sanomatta, kertomatta. 

Luotamme.

 

 

 

 

Share

Kommentit

Toimitus
Toimitus

Voi, miten kauniisti kirjoitat! Ihana teksti.

Helmi K
sivulauseita

Kiitos kauniit.

EmMama
Matkalla Perille

Hei HelmiK,

 

Olet käynyt jättämässä rohkaisevia kommentteja blogiini useita kertoja, ja viimein löysin tieni sinun blogiisi, ja tähän kirjoitukseen - joka nosti kyyneleet silmiini. Oli kuin lukisin omia ajatuksiani, joita en vain ole osannut pukea sanoiksi. Ja kun tänään menen kotiin oman pienen poikani luokse, muistan tämän tekstin ja pidän hänestä hiljaa kiinni hetken, ennen kuin annan hänen taas mennä  - opettelemaan, turhautumaan, riemuitsemaan. 

Kiitos että kirjoitit tämän <3

Helmi K
sivulauseita

Mun onnenpäivä kun näen sun käyneen täällä. Suuri kiitos sanoistasi, merkkaavat, todella.

K_ (Ei varmistettu)

Niin ihana.

maariapaivinen (Ei varmistettu) http://www.maariapaivinen.com/blog

Oi miten kauniit koskettavat ajatukset!

einou (Ei varmistettu)

Tähän sata sydäntä!!! Ihanat

Helmi K
sivulauseita

Takas!

Pau
P.S C'est moi!

Voi, suloisen ihanasti kirjoitettu. Mun lemppari oli kyllä tämä: "hänen pitäisi pukea, mutta kuulen hänen kertovan satua pupulle". Sai hymyilemään ja sisäisesti hihittelemään.

Helmi K
sivulauseita

Kiitos! Ja niin, first things first ;)

Pau
P.S C'est moi!

Niinpä niin. Ja jollain tavalla tunnistan kyllä itsessänikin tuon. Pienenä ja nyt näin vanhempana. En nyt ehkä enää kerro satua pupulle, mutta kaikennäköistä muuta yhtä tärkeää ja tilanteen kannalta oleellista tulee kyllä tehtyä kun pitäisi jonnekin lähteä...

Kommentoi