savumerkkejä lähtöä harkitseville

sivulauseita

Jenni S esitti runohaasteen. Sinänsä hullunkurista että yksi lempirunoistani oli avoinna edessäni. Runo on kolmen aukeaman mittainen, laitan tähän sen viimeiset osat. Ne (ja koko tämä kirja) muistuttavat minua siitä että vaikka aina kaikki loppuu ja muuttuu, aina myös jotain alkaa, eikä mikään koskaan kokonaan katoa. Se on surullista ja lohdullista.

(Kokonaisuudessaan runo löytyy Riku Korhosen kokoelmasta Savumerkkejä lähtöä harkitseville, sivulta 24. Kirjassa on myös yksi kauneimmista omistuksista ikinä: E:lle, sinua unohtamatta.)

 

Katsot alakuloisena iltapäivän ikkunasta

kuin aikoisit yhä elää kanssani,

jossain puita, leikkikentällä lapset ryntäävät,

kirjavat korennot temmataan hilpeyden pilviin.

 

Vielä tänään sanon että olet kaunis

kun laittaudumme yhteiseen iltaan.

Puuteripeilissä etäännyn sinusta jo,

muutan kuvajaisten toteen kodittomuuteen.

 

Share

Kommentit

Jenni S.

Kiitos osallistumisesta runohaasteeseen!  Mun pitää kyllä hankkia tuo Korhosen teos joskus, sillä on niin hieno nimikin. Tuon otteen perusteella sisältökin on hienoa ja kiinnostavaa, ihanan viipyilevää.

Kommentoi