Seuraelämän säännöt (ja viehättävistä kirjoista)

sivulauseita

Oli vuoden 1937 viimeinen ilta.

 

On kaksi tyttöä ja mies, 1930-luvun säkenöivä ja savuinen Manhattan, salakapakoita ja juhlia, etikettejä ja vaiettuja salaisuuksia. Tarinassa ei oikeastaan ole mitään uutta mutta se viekin mennessään muista syistä.

Amor Towlesin romaani Seuraelämän säännöt on vetävä ja kevyt mutta ei pinnallinen. Se on lakonisella tavalla hauska ja sen dialogi on nokkelaa ja nopeaa, se on kaunis mutta ei virheetön eikä yhtään tylsä. Ehkä se on paikoin hieman liiankin nostalginen ja laskelmoiva, ja paikoin hieman naiivi, mutta olkoon. Ennen kaikkea se on kovin viehättävä ja juuri siksi minä pidin siitä kovin.

Myönnettäköön, että on ollut, ja tulee olemaan, aikoja jolloin olen karttanut tällaisia kirjoja. Olen lukenut vain romaaneja jotka menevät ihon alle ja jäävät sinne, jotka kääntävät maailman ylösalaisin. Joyce Carol Oatesia, Asko Sahlbergia ja Richard Fordia.

Mutta juuri nyt, juuri tähän hetkeen, tämä oli mitä parhain. En malttanut laskea kirjaa käsistäni, hymyilin lukiessani, lopussa yllätyin kun en osannut sitä odottaa, ja silloin tällöin lukiessani saatoin hetkeksi unohtaa missä ja kuka olin.

Se(kin) viehättää minua.

Share

Kommentit

Eeva Kolu
Kaikki mitä rakastin

Tämä oli musta kerrassaan herkullinen romaani! Arvosteluiden perusteella odotin oikeasti jotain ihan chick lit -hömppää, mutta musta kirja ei ollut ollenkaan niin höttöinen kuin monissa arvosteluissa annettiin ymmärtää. (Joskus tuntuu, että nämä asiat ovat ihan mielivaltaisia ja kun yksi päättää, että jokin kirja on hömppää, kaikki seuraavat perässä.) Tykkäsin kuivakkaan viileästä sankarittaresta ja siitä, kuinka kaikki olivat oikeastaan aika onnettomia ja pohjimmiltaan huijareita. Muistaakseni en tykännyt siitä, että kaikki rakastuivat siihen sankarittareen ja että jotkut ajankuvaukseen kuuluvat jutut tuntuivat päälleliimatuilta ja itsetarkoituksellisilta, mutta se annettakoon anteeksi.

Helmi K
sivulauseita

Siis tuo että kaikki olivat oikeastaan aika onnettomia oli ihan parasta :) ja ehkä se Katey tosiaan oli  vähän liiankin täydellinen, mutta kuten sanoin, olkoon.

Hotelli Hertta (Ei varmistettu) http://hotellihertta.blogspot.com

Mä en ole lukenut tätä(kään), mutta olen hipelöinyt sitä juuri siksi että se vaikutti sellaiselta kuin kuvasit, vetävältä ja viehättävältä ja sellaiselta johon onnellisena uppoaa. Ennen kaikkea käyttämäsi adjektiivit sai mut uskomaan, että kirja oli juuri sopiva yhdelle henkilölle jolle suosittelin sitä lahjaksi. Kiitos! Ja joskus on niin hyvä lukea myös muita kirjoja kuin niitä henkikirjoja, jotka menee ihon alle.

Helmi K
sivulauseita

Tämä olisi yleensä jäänyt juuri sille hipelöinnin tasolle mutta nyt se kulkikin laukussa kotiin ja sitten aina sinne minne meninkin. Varmaan juuri siksi ettei ollut henkikirja vaan ihan vaan ihana joka ei tarttunut aikaan ja paikkaan ja iholle ja kaikkialle. (Vaikka nyt parin päivän jälkeen huomasin ajattelevani että ehkä sittenkin tämäkin oli vähän liian pitkä, hahaaaa!)

Kommentoi