Sielut

sivulauseita

Ja Maija oli keskipiste, napa jonka ympärillä he kaikki pyörivät. He eivät vain tienneet missä keskipiste oli. Maija oli jättiläinen, vuori ja planeetta eikä kukaan tiennyt missä hän oli. Ja he kaikki rakastivat Maijaa. Eivät välttämättä toisiaan, eivät välttämättä itseään, mutta Maijaa he rakastivat.

 

 

Eräänä aamuna Maija ei ilmesty kouluun.

Äiti odottaa puhelimen vieressä kotona ja isä kävelee pitkin poikin pikkukaupungin katuja ja metsiä etsimässä lastaan. 

Naapurustossa asuvat pojat, Taito ja Ilari, kulkevat sinne minne leikit vievät mutta Maija on myös heidän mielessään.

Päivä alkaa taittua iltaan eikä tytöstä löydy jälkeäkään.

 

Markku Pääskynen on kirjoittanut kauniin, surullisen ja monisyisen romaanin (jokaisen vanhemman) pahimmasta painajaisesta. Sielut sijoittuu 1980-luvun puoliväliin, Saimaan rannalle. Tunnelma on piinaava ja tiheä, epätoivo ja kauhu pysyvät pinnan alla mutta vain vaivoin, pahinta ei voi eikä saa sanoa ääneen. Vanhempien kasvava hätä on ahdistavaa luettavaa mutta Taiton ja Ilarin kautta Pääskynen tuo tarinaan valoisiakin sävyjä; lasten maailmassa on toisenlaiset säännöt, toisenlainen tunnelma, aina.

Pääskysen vuonna 2006 ilmestynyt Vihan päivä on minusta yksi hienoimmista kotimaisista romaaneista ikinä. Hirvittävä, tärkeä, hiljaisuudessaan pauhaava. Sielut liikkuu samoissa tunnelmissa, mutta aavistuksen lempeämmin, ilmavammin ja lohdullisemmin. Se kuvaa monin tavoin eksyksissä tai kadoksissa olevia ihmisiä, yksinäisyyttä ja surua, mutta myös hienovaraisesti jotain lempeää ydintä. Ihmisen sielukkuutta, ymmärrystä, muistoja, toivoa.

Pääskysen kieli on omaa luokkaansa, hiottua proosaa mutta silti monin paikoin vapaata kuin runo. Rytmi ja hallitut toistot muistuttavat kerronnan lumosta. Yksittäisiin lauseisiin ja virkkeisiin pakattuja täydellisiä kuvauksia hetkistä, joita ei soisi kenenkään kokevan.

Pää oli täynnä kyyneliä jotka odottivat virtaamistaan, kädet täynnä ikävää jota tuskin jaksoi pidellä.

Lukekaa.

 

...

 

Tänään jaetaan myös kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto, ja poikkeuksellisesti olen lukenut ehdokkaista yli puolet. Taivaalta tippuvat asiat ja tämä Sielut olivat todella hienoja, mutta koska Oneiron oli jotain niin ihmeellistä ja taidokasta, veikkaisin palkinnon menevän Laura Lindstedtille. 

 

 

Share

Kommentit

Hotelli Hertta (Ei varmistettu) http://hotellihertta.blogspot.fi

Kiitos tästä! En ole aiemmin lukenut Markkua mutta se mitä sanot herättää nyt kyllä kiinnostuksen. Aihe, mutta myös kieli, tuo hiotun ja vapaan vaihtelu. Myös Oneiron on lukematta, joten tässähän täytyy pistää töpinäksi.

Helmi K
sivulauseita

No niin täytyy! Taitureita ovat.

Tani (Ei varmistettu)

Hyvin veikattu, Helmi!! :-) Ja mitä Pääskyseen tulee, tämä kirja odottaa jo varauksessa. Pelottaa hieman lukea, mutta pakkohan se on.

Helmi K
sivulauseita

Mustakin :)

Hyvä, eikä kannata pelätä, usko pois.

marile

Olen flunssassa, joten taidan lähettää miehen huomenna kirjakauppaan. 

Oneironia en ole vielä lukenut, mutta voittajan puhe oli kyllä parasta pitkään aikaan.

Helmi K
sivulauseita

Oli! Hihkuin ja taputin, itsekseni :) vaikka palkinnoista ylipäätään voi olla monta mieltä niin silti ilahduttaa kun voittaja sekä teos ovat ravistelevia, kiihkeitä ja jotain uutta ja vahvaa maailmaan tuovia.

Pikaista paranemista sinne!

Kommentoi