Sodankylä!

sivulauseita

Kaksikymmentävuotiaana päätin että ennen kun täytän kolmekymmentä (mikä silloin tuntui ikuisuuden päässä olevalta vanhuudelta) käyn Roskildessa ja Sodankylässä, ja ajan Pohjois-Amerikan halki autolla.

No, vuodet kuluivat, täytin kolmekymmentä, ja vaikka paljon siinä välissä ehdinkin; mennä naimisiin, valmistua yliopistosta, saada lapsen, kirjoittaa kaksi kirjaa, käydä Islannissa, New Yorkissa, Kroatiassa, Afrikassa ja Skotlannissa, jäivät nuo kolme tekemättä. Mutta ei hätää, ajattelin, ihan hyvin voin antaa itselleni kymmenen vuotta lisäaikaa.

Ja niinpä, viime viikolla, vihdoin, pääsin Sodankylän leffafestareille. Ja siellä oli ihanaa. 

No, meitä oli iso porukka ja aika monta lastakin mukana, joten aikaa meni paljon muuhunkin kuin vain elokuviin ja valvomiseen, mutta silti näin monta elokuvaa, ihmettelin aurinkoa joka paistoi kun tulin ulos elokuvateatteriteltasta klo 01 yöllä, join viiniä ja nauroin, odotin bussia yöpakkasessa ystävän kanssa, otin valokuvia ja olin kovin onnellinen, ja ennen kaikkea tiesin että tulisin ensi vuonna, ja sitä seuraavina, takaisin.

 

Pirjo Honkasalon kauniin Betoniyön jälkeen, ihan vähän pöllämystyneenä, keskellä yötä.

Share

Kommentoi