suuri kauneus

sivulauseita

Elokuvissa käynti on tällä hetkellä yksi suurimmista iloistani. Yksin tai ystävän kanssa, aamupäivällä tai illalla, miten vaan. Katoaminen muutamaksi tunniksi salin hämärään ja toiseen maailmaan on joka kerta yhtä nautinnollista, nkykään ehkä vielä enemmän kuin ennen.

Siksipä odotinkin paljon Paolo Sorrentinon elokuvalta Suuri kauneus (Le Grande Bellezza). Jo traileri oli niin kiihdyttävä, kiehtova ja kaunis. Odotin sukellusta Rooman yöhön, säkenöivään kuvaukseen ja avartaviin näkökulmiin.

Mutta. 

Elokuva oli kyllä kaunis, mutta ei kovinkaan suuri. Sen ensimmäiset kohtaukset jossa historiallisesta, naiskuoron laulun siivittämästä rauhallisesta tunnelmasta leikataan suoraan päähenkilön hillittömiin juhliin Rooman kattojen yllä ovat upeita, ja leikkaus tunnelmasta toiseen hätkähdyttävä, mutta oikeastaan siinä on koko elokuvan ydin, sanoma. Ja tätä sitten toistetaan läpi koko elokuvan.

Päähenkilö Jep Gambradella (loistava Toni Servillo) on yhden menestysromaanin kirjoittanut, Rooman seurapiirien kuninkaaksi noussut älykkö, jonka elämä on mennyt juhliessa, oman suosionsa loistossa kelluessa. Hän tarkkailee ympäristöään, ystäviään ja maailmaa viiltävän tarkasti ja lakonisen hauskasti, mutta on myös itse saman, aika tyhjän elämän vanki. Jep on hahmona rakastettava ja itsekäs, ylimielinen ja lempeä, kovin kiehtova siis. Hänen silmin nähtynä (ja kuvattuna) Rooma on visuaalisesti upea, mutta täynnä hedonistista ja nuoruutta palvovaa hälinää.

Odotin kuitenkin elokuvalta jotain suurempaa, jotain ajatusta juuri siitä ristiriidasta josta elämä nykyään täyttyy, kun pitäisi koko ajan olla jotain ja siksi ei oikeastaan ole mitään. Mutta melkein kaikki jäi kuitenkin pinnan tasolle. Tarina ei koskettanut, moni kohtaus ja henkilö jäi vain leijumaan ilmaan vailla mitään kosketuspintaa. Oudolla tavalla virkistävää oli kuitenkin se miten keskiössä olivat tällä kertaa keski-ikäiset, kokaiinia käyttävät ja kuolemaa pelkäävät, jotka juhlivat aamuun saakka, paitsi silloin kun eivät istuskele uima-altaan äärellä laukomassa latteuksia.

Elokuva alkaa ja päättyy ajatukseen siitä miten kaikki on harhaa, ja miten kaikki loppuu kuolemaan mutta sitä ennen on elämä. Niinpä, mutta jotenkin aivan liian helppo ratkaisu tarinalle jonka lupaus on suuresta kauneudesta.

Share

Kommentit

Vivi
Elämäni palasia

Voi ei, ennakko-odotukset on ehkä ikävintä, mitä kaikelle kulttuurille voi tehdä! Harmi, että tän elokuvan kohdalla sulle kävi noin, sillä itselleni leffa oli hyvinkin herättävä kokemus. Ja varmasti juuri siksi, ettei mulla ollut hajuakaan, mitä odottaa.

Helmi K
sivulauseita

Vivi, olet oikeassa ennakko-odotusten vaaroista, mutten usko että ne itsessään tätä elokuvaa pilasivat. Tämä ei vain ollut minun juttuni, keisarin uudet vaatteet-tyyppinen homma, lupasi enemmän kuin antoi. Ja siis tarkoitan nyt juuri elokuvan kahta ensimmäistä kohtausta, joiden jälkeen oikein mitään suurta oivallusta tai näkökulmaa ei tullut. Mutta hauska että sinä pidit, on aika moni muukin pitänyt ;)

Kommentoi