Tältä sinusta nyt tuntuu

sivulauseita

Luen vähän runoja. Joskus luin enemmän mutta sitten se on vain jäänyt. Minulla on muutama runokirja joihin palaan uudestaan ja uudestaan, syystä tai toisesta, mutta uusiin tutustun kovin harvoin.

Mutta eräs Matti kertoi eräissä juhlissa reilu vuosi sitten että hänellä on melkein valmis runokokoelma jonka nimi on Tältä sinusta nyt tuntuu. Ajattelin ettei sen parempaa nimeä voi kirjalla olla. Ajattelen niin yhä. Ja ajattelin myös että sen minä ihan varmasti luen. Ja luinkin.

Runoista on vaikea kirjoittaa, ja puhua. Varsinkin vaikeista. Ja sellaisia nämä Matti Kangaskosken runot ovat. (Vaikkei runot kuulema ole vaikeita tai helppoja, kaikki on lukijasta kiinni.) Ne aukeavat hitaasti, niissä leikitään ja pelataan typografisilla valinnoilla, välillä kirjaa on käännettävä 90 asettta ja muutamassa on numeroita paikoissa tavalla jota en vain ymmärrä.

Mutta.

On myös runoja joita lukiessa minut valtaa jokin rauha. Ja haikeus. Kuin jotain tärkeää ja (minulle, lukijalle!) rakasta olisi ihan lähellä, voin melkein koskettaa sitä, mutta sitten se katoaa ja minusta on hyvä jäädä hetkeksi juuri siihen, ihmetellä mitä tapahtui, kuin olisn muistanut jotain, ja yrittää vielä kerran nähdä sanojen taakse. Haluaisin kirjoittaa tähän runon joka vavisutti, mutta se on kovin pitkä, enkä tee sille oikeutta rikkomalla sen asettelua, mutta se on kirjan sivulla 61, sen nimi on Kuule,

Mutta kirjoitan vielä tämän. Lopun ensimmäisestä runosta. Tällaisten takia kannattaa runoja lukea, niitä vaikeitakin.

 

Sido silmät. Tunne ilo.

Loista minulle. Säkenöi miten olet.

Katso kuinka minä räiskyn.

 

ps. täällä oikea, hyvä arvio kirjasta. Kun osaisikin sanoa näin: " Muodoltaan Kangaskosken runot tempovat virkistävästi eri suuntiin, kokonaisuuteen on jätetty sama hereillä pitävä keskeneräisyyden tuntu kuin itse elämäänkin. "

http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Min%C3%A4+neuvotteluhuoneessa/HS20120414SI1KU05a6m

Share

Kommentoi