tee työtä ja rakasta

sivulauseita

Tiesin sen olevan tulossa mutta se yllätti silti. 

Epämääräinen apeus, päämäärätön olo, väsymys ja haikeus.

Kirjan ilmestymisen jälkeinen ilo oli käsinkosketeltavaa keveyttä, sellaista joka kantoi aamusta iltaan ja yöhönkin, ihana sekamelska ylpeyttä, riemua ja onnistumisen tunnetta. Kyselijöille ilmoitin kirkkaalla äänellä että ei, ei jännitä kritiikit, ei huoleta mikään, kaikki on tässä nyt ja juuri hyvin, oikealla paikalla.

Kirja hyllyssä, suu hymyssä, sydän sykkyrällä, mieli auki.

Kunnes se sitten viime viikolla iski.

Mitä nyt, mitä seuraavaksi, mitä järkeä tässä ammatissa on, työ on valmis mutta palkan saa (ehkä) ensi vuonna, tili on kohta tyhjä, missä ne kritiikit viipyvät, lukeeko kirjan kukaan, apua jos joku lukee kirjan, keksinkö enää uusia sanoja, uusia lauseita, uusia tarinoita, pitää keksi jotain ihan uutta, uudistua, luoda, jaksaa, keskittyä. Ja tällä kertaa, onneksi, myös miettiä pienen päivärytmi, ruoat, pyykit, nukuttamiset, heräämiset, päiväkoti ja leikit.

Teki mieli käpertyä peiton alle, pitää verhot kiinni, nukkua, murehtia ja mököttää.

Teki mieli juhlia, lähteä lenkille, tanssia pikkuisen kanssa, julistaa koko maailmalle että NYT SE KIRJA ON VALMIS JA SE ON HYVÄ!

Ja sitten tilalle tuli ihan tavallinen arki, tai niin tavallinen kuin se nyt voi minulle olla. 

Huomasin jo vähän ajattelevani seuraavaa kirjaa, varovasti hahmotella alkuja ja lauseita. Mentiin pienen kanssa puistoon ja syötiin rusinoita katoksen alla. Aloitin uusia, vähän toisenlaisia töitä ja luin.

Ja menin Ateneumiin katsomaan Tove Janssonin näyttelyn. Ja siellä jokin iski. Kaikki se pökerryttävä luovuuden ja lahjakkuuden määrä. Värit, viivat, tunnelmat, sanat ja kuvat. 

Ei pidä jäädä kiinni yhteen vaan kurottaa kauemmas, rajojen ulkopuolelle, tosiin kuviin ja sanoihin.

Museon työntekijän paidassa oli teksti Tee työtä ja rakasta. Niinhän se on. Siitä on kysymys. Ainakin minulle, tässä ammatissa. Nuo kaksi tekoa kulkevat käsi kädessä, saavat katsomaan eteenpäin, ihmettelemään ja haaveilemaan.

Kyllä tämä tästä. On kuitenkin sellaisia asioita kuten syksy, alku, Tove, pieni ja aikaa. Niiden rinnalle voisi vielä tulla enemmän rahaa töitä, unta ja naurua, mutta joskus on vain oltava kärsivällinen, ja armollinen itselleen.

Kyllä tämä tästä.

 

Share

Kommentit

Laura T.
Missä olet Laura?

Tove siis teki sinuunkin vaikutuksen. Niin myös minuun.

Kyllä se siitä. Olethan taitava.

 

Laura

Helmi K
sivulauseita

Kiitos,

ja kiitos itsellesi kauniista tekstistäsi. Tove oli ja on kyllä ihmeellinen, täysin. Ja hyvä niin.

Kommentoi