toimenpiteitä

sivulauseita

Suosikkityyppi Laura kirjoitti luovasta prosessista ja hyvin kirjoittikin.

Kummallinen, kauhea, rakas aihe. Ei koskaan jätä kerralla rauhaan. Eikä koskaan.

Siksi jäin miettimään asiaa.

 

Prosessi tarkoittaa edistymistä. Se on sarja suoritettavia toimenpiteitä, jotka tuottavat määritellyn lopputuloksen.

 

Toimenpiteitä siis, puolivälistä tätä yhtä matkaa.

 

Makaan valveilla vuorokauden viimeisinä hetkinä rukoillen miettien ratkaisuja, vastauksia, reittejä.

Aamulla lähden juoksemaan jotta askelten rytmi palauttaisi tekstin rytmin.

Iltapäivällä istun muistikirjan tyhjän sivun äärellä ja ajattelen Kirjoita! Kirjoita jotain! Kirjoita ihan mitä tahansa!

 

Ilmestyy yksi sana: valo.

No olipas yllättävää. Ensimmäisen kirjani ehkä kolmannessa käsikirjoitusvaiheessa kustannustoimittajani sanoi että oletko huomannut että sulla on aika monta kertaa tämä sana valo täällä? Ai on vai? Joo, kaksikymmentäkaksi kertaa. (Samaan en-päästä-teistä-ikinä-irti-laitan-teidät-kaikkialle joukkoon kuuluvat myös kevyt, ilo, hämärä, taivas, tuuli, aalto, iho...)

Pyyhin valon yli.

Sitten ehkä ihan kokonainen lause. Mitä jos kevät ei tänä vuonna tulekaan.

Voi luoja.

Sinä olet keveys.

En. Kestä.

Näin saattaa kulua tunti, päivä. Kokonainen päivä ihmisen elämästä. Oma vika, tietenkin. Voisin jo alusta lähtien toimia toisin, jäsennellä pilkuntarkasti etukäteen, tutkia ja hahmottaa, kartoittaa ja taustoittaa. Luottaa yhtä paljon suunnitelmiin kuin intuitioon, jättää yksittäisen lauseen hiominen myöhemmälle.

Mutta ei se taida olla minua varten. Ainakaan vielä, ainakaan nyt. Paska lause on kuin muuri joka on kaadettava päästäkseen eteenpäin.

Koska sitten, joskus, valvotun yön, juoksulenkin, sanojen raapustamisen ja niiden ylipyyhkimisten ja takkuisten päivien jälkeen saattaa tapahtua jotain. Liikettä. Kulkuja. Murtumisia. Pientä mutta silti. Vaikka näin.

Hän seisoo keskellä lattiaa, hameen helmasta putoaa hiekkaa ja pisaroita lautojen päälle, maton päälle. Jalassaan hänellä on kuluneet saappaat, nyörit solmittuina miten sattuu. Kirjaillun hameen reuna laahaa puoliksi maata, toinen puoli on hieman toista korkeammalla koska hän pitää siitä kiinni, puristaa kangasta pienen kätensä sisälle.

Tapahtuu jotain mistä saa kiinni, hyvää tai huonoa, se ei ole tärkeää, ei vielä, koska se on enemmän kuin pelkkiä sanoja ja lauseita, jotain niiden takana.

Jotain tapahtuu.

Tapahtuu vaikka ei ole olemassa helppoa ratkaisua, matalaa aitaa tai oikotietä. 

Kyllä se siitä. Tavalla tai toisella. Ennemmin tai myöhemmin. Jonain hetkenä tai päivänä. Luovasti tai pakottamalla. Tai tuosta noin vain, koska sellaisiakin päiviä on että sanoja tulvii yli äyräiden, tarvitsee vain poimia ne oikeat, sanoja tulee ovista ja ikkunoista, ei tarvitse toimenpiteitä, ei edes ruokaa (meinasin laittaa että kahvia mutta rajansa kaikella), koska juuri tätä minun on tarkoitus tehdä.

Siihen on pakko vain uskoa.

Kyllä te tiedätte. Te kaikki jotka kirjoitatte koska muutakaan ette voi.

Koska sitten kun kaikki loksahtaa kohdilleen on se parasta mitä kuvitella saattaa. Kun sormet vipeltävät näppäimistöllä ajatustakin nopeammin, kun ajat, paikat ja maailmat katoavat eikä ole mitään muuta kuin kaikki sanat.

 

Tänään: riko rytmi, riko kaava. Älä katso kelloa, älä yritä olla niin helvetin tehokas. Älä ajattele että kyllä tämä on työ ja työpäivä siinä missä bussikuskilla tai sairaanhoitajalla. Ei sen tarvitse olla, eikä se ole. Kirjoita missä tahansa muualla kuin kotona. Kävele vailla päämäärää. Katso ympärillesi tai kuuntele vain. Kaupunkia, ihmisiä, mutta ei musiikkia, ei tänään. Anna tilaa ihan minkä tahansa liikuskella, muotoutua. Anna sille aikaa. Luota siihen.

Saattaa syntyä määritelty lopputulos.

Tai lopputulos.

Tai alku.

 

 

Share

Kommentit

Koko H.
Ruskeat Tytöt

jes, loistavaa! Kirjoittaminen on ihan älyvapaata. Ei mulla muuta.

Helmi K
sivulauseita

Hah, niinpä!

Hotelli Hertta (Ei varmistettu)

Ooh, tästä aiheesta mäkin voisin lukea ja kirjoittaa vaikka kuinka paljon mutta sanonpa nyt vain sen, että tykkään blogistasi muun muassa siksi että sitä lukiessa, melkein mistä aiheesta tahansa, pääsee aina johonkin hyvään tilaan ja kiinni siihen, mitä oli tekemässä tai mitä haluaisi tehdä, johonkin mihin uskoo. Joku rytmi, tunnelma tai henki täällä, rauhallinen ja samaan aikaan elävä. Kiitos.

Helmi K
sivulauseita

Kiitos senkin ihanainen. Ihan paras kommentti.

Hertta
Lilou's Crush

Ai tämä on niin totta!!! Kirjailija-äidilläni (meitä kuusi lasta) oli vallan erityisen haasteelliset olosuhteet, niin ajan, tilan kuin "parin pikku muuttujan" vuoksi. Siellä hän sitten haki flowta saunassa istuen ja kirjoittaen. Joskus tuli, usein jäi tulematta, mutta yhtäkaikki tärkeitä hetkiä jokainen punaisen kirjoituskoneen napautus.

Helmi K
sivulauseita

Kirjailija kenellä on kuusi lasta on minusta jotain yli-inhimillisen käsittämätöntä ja upeaa. Tai no, ihan kuka tahansa kenellä on kuusi lasta :)

Mutta onneksi oli sauna. Ja punainen kirjoituskone. Onhan se tallessa?

Hertta
Lilou's Crush

Kone pääsi eläkkeelle sähkökirjoituskoneen saavuttua. Eläkepäivinään se koki hierontaa ja hyviä hetkiä neljän veljeksen hyppysissä... RIP punarinta :D

Helmi K
sivulauseita

Punarinta! <3

Pax
Liikehdintää

Kyllä kahville. Kiitos, taas. (Varastin sun kommentin.)

Helmi K
sivulauseita

Hah, ei kestä :) Ja kahville aina kyllä. Paitsi illalla. 

Kommentoi