vastness of the horizons

sivulauseita

 

Tulimme kotiin.

Eteinen täyttyi laukuista, kangaskasseista, pyyhkeistä, uimapuvuista, pyykeistä.

Minun omasta laukustani löytyi:

Palapeli, Puputupuna-kirja, muistivihko, laturi, romaani, käsikirjoitus, kaksi kiveä, rusinoita, uistin, yksi punainen sukka ja kuivunutta levää.

 

Mietin näitä menneitä kuukausia. Tunteiden sekamelskaa. Muutoksia; säissä, paikoissa, ajatuksissa.

 

Oli vaikea jättää saari taakse, ehkä vaikeampi kuin koskaan ennen, mutta ihana oli tulla kotiin. Sittenkin. Tuttuun sekamelskaan, toisenlaiseen.

Hipsin kuitenkin viettämään iltaa ulos Tervasaareen. Siellä minua odotti monta tuttua hymyä, ja meri, taas.

Aurinko laski Pohjoisrannan taakse, joukko lapsia hyppi mattolaiturilta mereen kolmatta tuntia, uivat sinertävin huulin aallonmurtajille ja takaisin. 

Tuuli tyyntyi, tuli hämärä.

 

Aamulla lähdimme tytön kanssa aikaisin rannalle. Meri. Tällä kertaa ihan tyyni.

 

Sen äärellä nämä viimeisetkin päivät.

Mieli tulvii sanoista melkein yli.

Jokin mahdollisuuksien tunne on nyt alati läsnä.

Tiedän kyllä miksi.

 

 

 

 

Share

Kommentit

Maaria Päivinen (Ei varmistettu) http://www.maariapaivinen.com

Ymmärrän niin, että olet palaamassa kesätauolta käsiksen pariin. Työn iloa, tunnut olevan inspiraatiota pullollaan, mikä on ihanaa. Minäkin olen täyttynyt sanoista, inspiraatiotakin olisi mutta ei voimaa. Odotan hetkeä, jona ajatukset purskahtavat kauhealla paineella käsikseen, ehkä jopa pelkään sitä. Kuivuneen levän voi varmaan pistää poskeen? :D

Helmi K
sivulauseita

Olen, ensi viikolla alkaa arki. Tuota hetkeä on hurja odottaa, tiedän. Nyt mulla on kuitenkin sopivan rauhallinenkin olo, ennen olisin pelännyt sitä, että missä vimma ja semmoinen, mutta nyt se tuntuu hyvältä. Että tämä tauko ja loma oli just oikea juttu. 

Kommentoi