viha, ystävyys, rakkaus

sivulauseita

He nousivat autosta yhtä aikaa ja kohtasivat jalkakäytävällä. Mies kääntyili sinne tänne, ikään kuin miettien, mihin suuntaan he lähtisivät. Patikoijia näkyi kaikilla mahdollisilla poluilla. Merielin jalat vapisivat. Hän ei kestänyt tätä enää yhtään kauempaa.

Vie minut jonnekin muuanne, hän sanoi.

Mies katsoi häntä. Vien, hän sanoi.

Siinä jalkakäytävällä kaiken kansan nähden. Suutelivat kuin hullut.

( photo: Kristin Ross )

Kaikkia otsikossa olevia tarvitaan, ehdottomasti. Tärkeintä on, että ne löytävät oikean kanavan, ja tasapainon. 

Sellaisen, mikä Alice Munron huikeassa novellikokoelmassa Viha, ystävyys, rakkaus (2000) on. Jokainen novelli on tärkeä, jokaisen tarina kulkee iholle. Odottamattomat tapahtumat ja unohdetut muistot liikauttavat elämiä, ihmiset pyrkivät toistensa ja itsensä lähelle, kohti ymmärrystä.

Suosittelen ihan jokaiselle.

Ja taas mietin miksi niin paljon useammin tartun romaaniin kuin novelleihin, vaikkei ehkä mikään kaunokirjallisuudessa ole niin hienoa kuin hieno, hiottu novelli, jossa ei ole mitään turhaa ja silti kokonainen maailma.

Share

Kommentit

Elina U.
Lentoaskeleita

Ooh olen aivan samaa mieltä novellien upeudesta! Munroe on todellakin novellitaiteen mestari. Minun on monta kertaa pitänyt tulla kommentoimaan ja kiittämään hyvästä blogista, mutta olenkin tainnut vain tyytyä painelemaan sydännappuloita tuonne ylös. Joten kiitos loistavasta blogista, ja ihanaa joulua!

Helmi K
sivulauseita

Oi! Kiitos! Ja ihanaa sinne myös!

Kommentoi