virginia

sivulauseita

On tarinoita, hetkiä, jotka ovat tuhanteen kertaan kerrottuja, mutta jotka eivät lakkaa koskettamasta, vaikuttamasta, jättämästä jälkeä jokaikinen kerta.

Niissä on läsnä jokin sellainen herkkyys joka on yhtä aikaa tästä maailmasta ja jostain muualta, joissa yhdistyy suunnaton voima, rohkeus ja epätoivo.

Kun on maaliskuinen ilta vuonna 1941, ja eräs mies saapuu kotiin ja löytää kirjeen.

 

Tuesday.

Dearest,

I feel certain that I am going mad again. I feel we can't go through another of those terrible times. And I shan't recover this time. I begin to hear voices, and I can't concentrate. So I am doing what seems the best thing to do. You have given me the greatest possible happiness. You have been in every way all that anyone could be. I don't think two people could have been happier till this terrible disease came. I can't fight any longer. I know that I am spoiling your life, that without me you could work. And you will I know. You see I can't even write this properly. I can't read. What I want to say is I owe all the happiness of my life to you. You have been entirely patient with me and incredibly good. I want to say that — everybody knows it. If anybody could have saved me it would have been you. Everything has gone from me but the certainty of your goodness. I can't go on spoiling your life any longer.

I don't think two people could have been happier than we have been.

V.

 

Minä mietin häntä usein, tuota hurjaa, älykästä  ja surullista naista joka kirjoitti toisin kuin kukaan muu.

Mitä jos tämä tarina olisikin päättynyt toisin? Ei takkiin jonka taskut olivat täynnä kiviä, ei jääkylmään jokeen Luoteis-Englannissa. 

Vaan elämään, sanoihin, hetkiin.

Mitä kaikkea hän olisi voinut vielä kokea, tuntea, nähdä, ja ennen kaikkea kirjoittaa. Sitä minä mietin usein. Mietin vaikka olenkin läheltä nähnyt mitä mielen sairaus voi tehdä, nähnyt epätoivon jollaista en voi ymmärtää, en viedä pois, en korjata; suuremman kuin yksikään huominen.

Joskus minä mietin sitä täysin itsekkäästi, varsinkin juuri tänään, jostain syystä.

Ja tänään se ei ole melankolista ja turhautunutta, vaan enemmänkin hellää.

Minä mietin kaikkea sitä mitä hän jo ehti kirjoittaa, äänellä jolla ei ollut rajoja eikä sääntöjä mutta joka silti oli omanlaisessaan harmoniassa, täydellinen sekoitus rytmiä ja epärytmiä, rauhaa ja vimmaa, musiikkia ja sydämenlyöntejä.

Minä mietin ääntä jota kohti pyrin unohtamatta omaani.

 

Virginia, olisin halunnut lukea enemmän.

 

 

Share

Kommentit

Nella
Nellancholia

Tämän jatkeeksi mikä tahansa kommentti tuntuu riittämättömältä, mutta jotain on sanottava. Silmäni täyttyivät juuri kyynelistä ruuhkaisessa bussissa.

Helmi K
sivulauseita

Voi Nella, ihana. Mulle kävi eilen samoin kun luin tuon kirjeen pitkästä aikaa, mutta tänään se oli tosiaan muuttanut muotoaan joksikin ihan vähän lempeämmäksi.

Mia K.
Voi taivas

..ei ole loppuja

    on vain alkuja... ♡

Satu Lepistö

Niin minäkin.

Roosa
Mangomalen

<3

Helmi K
sivulauseita

Itelles ihanainen.

Kommentoi