Yksin yhdessä (eli miten päätin olla tanssimatta)

sivulauseita

Kerran oli pelkkää tyhjää ja tyhjyydestä kapusi apina alas puusta. Siksi minä kai pienenä kiipeilin puissa ja painoin sileän poskeni röpeliäistä kaarnaa vasten.

Emma Juslinin romaani Yksin yhdessä on outo. Sen kieli on häkellyttävän rikasta, vimmaista ja jotenkin vaivattoman ja ilahduttavan oloisesti kummallista. Kieli soljuu, läikkyy ja välkehtii niin että kirjan lukemista on pakko jatkaa vaikka itse tarina ei yllä kielen tasolle.

Kolmen naisen sisäinen tyhjyys, olemassaolon mielekkyyden ja kaiken häilyvyyden tarkkailu ei ihan kanna läpi kirjan, vaikka niin toivoinkin.

Mutta olkoon. Koska se kieli. Se jää mieleen. Sen surumielisyys ja musta huumori, ihana itseironia, ja tarkka, omalakinen rytmi.

Isä tapasi äidin. Äitikin oli suomenruotsalainen, erittäin suomenruotsalainen. Sitten minä tulin maailmaan enkä ole täältä vielä lähtenyt. Lähtökohta on huono ja koska en juo kahvia tilanne näyttää huonolta sisältäpäin ja pahemmalta ulkoapäin. Isä ei yleensä puhu mitään koska kaikki on jo sanottu. Hän katselee telkkaria ja läikyttää kahvia Fredin päälle, hän on ainoa mitä meillä on.

En ole oikein ikinä ymmärtänyt sitä kun toiset valittavat kielen olevan "liian taitavaa" tai harkittua. Tottakai on se on harkittua. Ja taitavaa silloin kun joku osaa kirjoittaa. Mutta ehkä lukijat jakaantuvat (kärjistetysti) kahteen ryhmään: kielen tai tarinan puolelle. Ideaali on tietysti silloin kun nämä kaksi kohtaavat mutta hallittu ja omaääninen kieli pelastavat huononkin tarinan. Huonoa kieltä ei pelasta mikään.

En ole lukenut Juslinilta muuta. Frida ja Fridaa on kehuttu paljon. Luen sen varmasti pian.

 

 

 

Share

Kommentit

Karoliina

Minä luin Frida ja Fridaa joskus aika pitkälle, mutta sitten se piti palauttaa kirjastoon ja työt alkoivat ja, ja... Kirja ei ollut niin hyvä, että se olisi tullut lainattua uudelleen, ainakaan vielä. Ihan luettava kyllä, enkä ihmettele sen saamia kehujakaan. Ei ollut vain ihan minun tyyliseni.

Nautin sekä hyvästä kielestä että tarinasta, mutta en tahdo jaksaa lukea huonoa tarinaakaan hyvällä kielellä, jos en toisinkaan päin, eikä taidokas kieli saisi minusta olla romaanin kantava voima tai idea. Runossa on toisin.

Taidan siis olla niitä tarinaihmisiä. :)

Helmi K
sivulauseita

Karoliina! Pitkästä aikaa :)

Niinpä. En itsekään ole sitä mieltä että vain toinen saisi olla kantava voima, mutta tarinan heikkoudet on helpompi ohittaa jos kieli kuitenkin kantaa, huono kieli häiritsee niin ettei tarinaa jaksa seurata.  Mutta rajansa tietysti kaikella, eli ei Juslinillakaan tarina sinänsä ollut huono tai epäkiinnostava, henkilötkin olivat kivasti vinossa ja teräviä, mutta tarina ei vaan ollut samalla tasolla kielen kanssa. Ja on tässä sekin tieysti että arvostan hirmuisesti niitä jotka osaavat käyttää kieltä, rikastuttaa sitä, eivätkä van "tyydy" jo olemassaolevaan.

kultahillokala

Frida ja Frida on yksi mun lempikirjoista, aivan ihana siis! Kiitos tästä kirjavinkistä, me very happy now:)

Helmi K
sivulauseita

Oi miten hyvä!

Fridan haen maanantaina kirjastosta.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Multakin tulee suositus Frida & Fridalle. Vahva tunnelma ja hieno kieli.

Kommentoi