Ladataan...
sivulauseita

Lähden saareen.

Otan mukaani edellisessä jutussa mainitsemani kirjakassin, pehmeimmät mekot, aurinkorasvaa ja kameran. Ja tietokoneen. Hetken harkitsen sen jättämistä kotiin mutta sitten muistan taas varhaiset aamut meren äärellä eikä se enää tunnu hyvältä ajatukselta. Siellä on hyvä kirjoittaa. Siellä täytyy kirjoittaa. Mutta nettiä siellä ei ole.

Lempeitä päiviä ja valoisia öitä kaikille.

Ladataan...

Ladataan...
sivulauseita

Luen Monika Fagerholmin romaania Ihanat naiset rannalla. Pidän siitä paljon, mikä ei ole ihme koska olen jo vuosien ajan ollut sitä mieltä että Monika Fagerholm saattaa hyvinkin olla taitavin ja ihmeellisin suomalainen kirjailija, sellainen joka keksii kielen aina uudelleen, jonka tarinoista syntyy huikeita kuvia. Hänen kirjojaan lukiessa tuntuu siltä kuin pääsisi jonkun sellaisen vierelle joka näkee maailmasta kaiken sen mikä meiltä muilta niin helposti menee ohi. Niin kuin jokaisessa hetkessä ja sanassa maailma yhtä aikaa pysähtyisi, muuttuisi kirkkaammaksi ja samalla liikahtaisi eteenpäin. Lisäksi hänen kielensä on kuin musiikkia. Se vain on.

Mutta itse romaanista myöhemmin lisää. Olen pian lähdössä saareen ja olen kovasti miettinyt mitä kirjoja ottaisin mukaani. Yleensä olen ottanut kaikki ne jotka ovat vuoden aikana jääneet lukematta, muutaman klassikon hyllystä ja lisäksi ostanut pienen rantakaupungin pienestä kirjakaupasta pinon pokkareita. Useimmiten kaikki nämä ovat mahtuneet isoimpaan laukkuuni ja olen lukenut niistä noin puolet. Äsken kuitenkin katselin kirjahyllyäni ja sängyn vieressä olevaa kirjapinoa ja päätin tehdä tänä vuonna hieman toisin. Otan mukaan vain muutaman, luen hitaasti, ja annan itselleni myös luvan viettää päiviä jolloin en lue mitään.

Nämä laitoin jo laukkuun:

David Grossman: Sinne missä maa päättyy

(tätä olen säästänyt joulusta asti koska kaksi kovin viisasta ystävää sanoivat tämän olevan niin vaikuttava ettei maailma sen jälkeen ole enää sama. Luulen että saari ja meri ovat sille oikea paikka.)

Amor Towles: Seuraelämän säännöt

(New York!)

Daniyal Mueenuddin: Hunajaa ja tomua

(Joka kesä on luettava yksi uusi novellikokoelma, ja viisas Ina(hdus) vertasi tätä omaan suosikkiini Jhumpa Lahiriin, se riittää.)

Eeva Tikka: Pojan paluu

(En ole lukenut yhtään Tikkaa ja sain tämän blogihaasteena, odotan innolla!)

Neljä tuntuu kuitenkin liian vähältä. Haluaisin näiden lisäksi vielä kaksi. Mitä ne voisivat olla?

Tässä myös kirjoja joita olen lukennut menneinä kesinä, joihin myös huomaan palaavani tai joita ainakin kaipaan, jotka sopivat parhaiten kallioille, hiekalle, veden äärelle, valoisiin iltoihin, pitkiin päiviin, raukeisiin aamuihin, juniin, riippukeinuihin ja hämäriin huoneisiin lempeän sateen osuessa kattoon:

 

Claudie Gallay: Tyrskyt

Patti Smith: Just Kids

Anni Sinnemäki: Sokeana hetkenä

F. Scott Fitzgerald: Kultahattu

Jhumpa Lahiri: Tuore maa

Zadie Smith: Kauneudesta

Daphne du Maurier: Rebekka

Ian McEwan: Sovitus

Raija Siekkinen: Novellit

 

"Kun on aika mennä uimaan, Isabella kääntyilee rauhattomasti unissaan huopien välissä. Rosa sanoo rakastavansa merta, menee veteen ja ui pitkälle. Vedestä noustuaan hän istuutuu rantakalliolle ja antaa auringon kuivata. Hän katselee ulapalle. "

 

Ladataan...

Pages