Juhlapaikka

Ladataan...
Sivuseikkailu

Olin häissä. Luultavasti mielenkiintoisin juhlapaikka jossa olen koskaan mitään juhlinut. 

Näppäilin koko illan, mutta taas kerran sisätiloissa suurelta osin täysin käyttökelvottomia kuvia koska en suostu käyttämään kameran omaa salamaa.  Otan aina mieluummin tärähtäneet ihmiset ja sen valon ja tunnelman joka vallitsee kuin käytän salamaa. Kotialbumeiden kannalta ihmiset yleensä sen sijaan haluaisivat yleensä ensisijaisesti nähdä kuka kuvassa on. Voisi kyllä opetella, salamaa siis. Jos jaksaisi. Kunhan ensin saisi hommattua jonkun muun tämän mitättömän ja latistavan kittilinssin tilalle.

Joku näki kun kuvailin ja tuli kysymään: "Mitä sä tykkäät kuvata?" Mietin vähän aikaa ja vastasin: "Kaikkea rumaa." No ei se nyt ihan niinkään mene. Mutta sinne päin. Rumien asioiden ja luonnon ohella pidän myös ihmisten kuvaamisesta. Olen siinä kuitenkin paljon huonompi. Ja blogin kannalta niiden julkaiseminen on kuitenkin ongelmallisempaa. En jaksaisi kysyä jokaiselta kuvattavalta erikseen lupaa.

Share
Ladataan...

Kommentit

Hienoja kuvia ja mahtava paikka! Ja ymmärrän kuvauskohteesi täysin: tykkään itse kuvata kaunista luontoa ja rumankauniita esineitä/miljöitä. Ihmisiä en osaa enkä uskalla. Juuri tänään kirjoitin yhden ei-lilyläisen blogini puolelle, että pitäisi uskaltautua kuvaamaan kaupungille ihmisten joukkoon.

Sivuseikkailu

Ihmisten kuvaaminen on haastavaa. Usein tuntuu että elollisista olennoista eläinten filmille poimiminen on jotenkin paljon antoisampaa kuin ihmisten. Ihmisiä kuvatessa kohteeseen täytyy muodostaa jonkinlainen kontakti. Olisipa mahtavaa jos voisi kuvata ihmisiä salaa. Tai okei, tuo kuulostaa ehkä vähän pervolta :D Mutta siis, niin. Että ne vaan olis.

Ymmärrän täysin. t. nimim. Pidän kissablogia ja kuvaan satoja kissakuvia kuussa, mutta ainoat ihmiskuvat ovat pienistä "eläinmäisistä" lapsista ;)

Sivuseikkailu

Meinasin tehdä tuon lapsi-eläin -vertauksen mutta en viitsinyt, onneksi sinä teit :D Mut sit jossain vaiheessa ne lapset aina tajuaa sen että kamera > pitää pelleillä ja irvistellä koko se aika kun kamera on esillä. Sen jälkeen lapsi kuvausaineistona on turmeltunut iäksi :D

Hihii, onneksi kukaan eläimellinen lapsi ei onneksi varmaan lue tätä keskustelua. :D Ja kai lapsetkin tottuvat, jos on tuttu kuvaaja, joka kuvaa paljon. Mutta ellei ole, niin menee tosiaan esittämiseksi tai sitten aikuismaiseksi jäykistelyksi (jota en yhtään moiti, en tykkää itsekään olla kuvissa enkä osaa olla niissä luonnollisesti).

Kommentoi

Ladataan...