Kammo

Ladataan...
Sivuseikkailu

Aina eiliseen asti olen nauttinut ihanasta kevätmetsästä ja tehnyt pitkiä lenkkejä koiran juoksennellessa vapaana pitkin kankaita. Mutta eilen se taas iski. Kuten joka ikinen kevät. Kyykammo.

Seison keskellä korpea varvikossa ja tajuan että en pääse täältä pois mitään muuta tietä kuin maata pitkin. Ja sitäpaitsi ne voivat kiivetä puuhunkin!

En keksi kyykammolleni muuta adjektiiviä kuin v****mainen. Kammo ilmaantuu aina pilaamaan kesän ihanat metsälenkit. Joskus menee viikkoja ilman että muistan asiaa ja sitten taas saatan jähmettyä hysteerisesti täristen keskelle metsää koska muistan yhtäkkiä että kyitä on olemassa.  Marjastaessa käytän usein jotain rukkasia. Kahluusaappaillekaan en naureskelisi...

Olen törmännyt kyyhyn luonnossa monta kertaa. Aina ennen lohdutin itseäni sillä että kyllä ne pakenevat tömistämistä. Paskanmarjat. Ratsastin kerran suomenhevosella miltei kyyn päälle. Jos kyy ei väistä 400-kiloista eläintä, miksi se väistäisi ihmistäkään? Kyyt eivät todellakaan aina pakene luonnossaliikkujaa. Kesällä en mene enää koskaan tiettyä lähimaaston lenkkiä jolla olen kaksi kertaa törmännyt keskellä tietä kiepillä makaavaan kyyhyn joka ei tehnyt elettäkään väistääkseen.

Olen yrittänyt järkeistää kammoani. Olen lukenut kyistä ja niiden elintavoista ja yrittänyt jotenkin kiinnostua niistä eläiminä. Tolkuttaa, että niilläkin on oikeus olla ja elää täällä. Ei auta. Pelkkä varvikkokävely usein riittää siihen että päässä lähtevät villisti laukkaamaan kuvat pohkeessa kiinni roikkuvasta kyystä joka syytää myrkkyään minuun. (Joo-o.) Puhumattakaan siitä, että entä jos kyy puree vapaana liikkuvaa koiraani.

En pelkää oikeastaan mitään muita eläimiä. Karhuja ja susia on koiran kanssa liikkuessa ihan viisastakin ainakin Itä-Suomen korvissa varoa mutta en oikein osaa. Pystyn nappaamaan paljain käsin käteeni kaikkia mahdollisia mönkijöitä ja hyönteisiä.

Mutta kyy. Siinä on jotain. 

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

onhan ne pelottavia ja ilkeennäkösiä otuksia tälleen ihmisen mielestä! mutta kannattaa muistaa, että kyykin on lopulta aika paljon ylipelätty ja ylipeloteltu. koiran osalta ehkä on fiksua pelätä, mutta ihmisellehän ne ovat vaarallisia lähinnä pienille lapsille, vanhoille vanhuksille ja jos sattuu olemaan yliherkkä tyyliin ampiaisenpistoille. terve aikuinen ei kuitenkaan kyyn puremaan kuole, kaikki eivät aina tarvitse edes mitään hoitoa siihen, vaikka tietysti on fiksua käydä aina tsekkauttamassa purema. mutta että aika vaarattomasta eläimestä nyt kuitenkin lopulta on kyse, karhuja ja susiakin pelkäisin ehkä enemmän! ne onneksi kyllä tajuaakin pysyä etäällä ihmisestä.

ja jos kyy tulee tiellä vastaan eikä meinaa liikkua, niin sitten tömistelee vähä voimallisemmin, ja jos se ei toimi, niin heittää otusta vaikka jollain pehmeällä sammaleenpalalla tai muulla, että tajuaisi liikkua. ei ne kuitenkaan päälle hyökkää, mieluummin pakenevat niinkun mitkä tahansa eläimet jotka kokee itsensä uhatuiksi! eli vähän uhkaa ja kattoo että tyypillä on joku mihin paeta, niin kyllä se siitä häipyy!

itsekin kyllä pelkään kyitä kaikesta huolimatta, että siinä mielessä olen paha puhmaan mitään asiasta! heh :D mutta kyllä tähän luontoon pitää ihmisenkin mahtua!

Sivuseikkailu

Mut ei mua pelotakaan se että kuolen myrkkyyn (koiran kohdalla kyl pelottaa tuokin) vaan mua pelottaa ajatus siitä että käärme tulee lähelleni ja kajoaa minuun. Että se vaanii mua jossain varvikossa...ööö.... :D Joo, tiedän että käärme puree vain ääritapauksissa ja tiedän että se on arka eläin. Se ei kuitenkaan yhtään hävennä pelkoani joka on täysin järjetön.

Kommentoi

Ladataan...