Kiltteys - uusi musta?

Ladataan...
Sivuseikkailu

Haluaisinpa elää edes hetken maailmassa jossa kiltteys olisi cool. Mutta kun ei se nyt vain taida käydä päinsä. 

Kiltteys ei kannata.  Kiltti ei pärjää. Empaattisuus, auttamisenhalu ja epäitsekkyys ovat ominaisuuksina esimerkiksi työmarkkinoilla paperia. Eipä voi kuvitella juuri mitään mediaseksittömämpää kuin kiltti ihminen. Paljon jännempää on olla Nalle Wahlroos ja varastaa köyhiltä! Paljon kannattavampaa on pantata työporukassa tietoa ja käyttää se omaksi hyväkseen sen sijaan että auttaisi kaikkia etenemään ja työn laatua paranemaan.

Olin jokin aika sitten asiakkaana erässä yrityksessä jossa oli tuolloin harjottelija. Sain yrityksestä kerrassaan loistavaa palvelua. Kaikki tarpeeni huomioitiin. Liikkeessä oleiluni aikana panin kuitenkin merkille että yrityksen harjoittelijaa kohdeltiin esimerkiksi pomon toimesta kuin märkää rättiä - puhuteltiin alentuvasti ja oltiin kaikin puolin tarpeettoman tylyjä. Päätin etten enää koskaan asioi tuossa paikassa. 

Ehkä reiluinta ja kilteintä olisi kertoa yritykselle miksi päätin näin sen sijaan että kirjoitan siitä blogiini?

Viime aikoina ongelmat työpaikkojen sosiaalisissa kuvioissa ovat olleet ansaitusti tapetilla. Monissa työpaikoissa meno vaikuttaa samalta kuin teurasautossa joka on sullottu täyteen lampaita - vain toisen päälle kiipeämällä ja toisia tallomalla voi selvitä hengissä ja edetä. Monesti nuo kuviot ovat varmaankin melko vaikeasti hahmotettavissa ulkopuolisille ja joskus varmaan myös sisäpuolisillekin. Moni syyttää oudoista tuntemuksista itseään ja yliherkkyyttään kunnes päätyy kaikessa hiljaisuudessa ja olosuhteiden niin suodessa vaihtamaan työpaikkaa.

Jos ja kun suomalaisten työuria halutaan venyttää sekä alusta että lopusta, on edessä aikamoinen urakka ja sorkkien vuoleminen.

Joitakin vuosia sitten liiallista kiltteyttä alettiin luokitella sairaudeksi. "Liian kiltti" luopuu omastaan toisen vuoksi ja unohtaa aika ajoin huomioida itsensä ja lopulta sairastuu. Vaikka tuossa on eittämättä havaittavissa ongelma, mietin silti voisiko asiaa lähestyä toisesta suunnasta.  Ehkäpä liian kiltteihin ihmisiin ei kannattaisikaan suhtautua altruismiin sairastuneina nössöinä vaan ihmisinä jotka ovat kyenneet säilyttämään yhden ihmiskunnan jaloimmista ominaisuuksista? 

"Liian kiltit" ovat yleensä ihmisiä jotka joutuvat vaikeuksiin silloin kun valtaosa ei enää pelaakaan samoilla säännöillä. Samaa kuulee monesti sanottavan masennuksesta. Että voisikohan kansantautiamme lähestyäkin siltä kannalta, että juuri ne jotka reagoivat kiihtyneeseen vauhtiin ja elämän suorittamiseen ovatkin itseasiassa oikeasti niitä terveimpiä yksilöitä.

Yleensä suhtaudun nihkeästi tuollaiseen ajattelutapaan jonka taustalla loistaa pelko siitä että elämämme tällä pallolla olisi jotenkin muka valumassa yhdeksi helvetin tulimereksi koska olemme jo menettäneet kaiken sen mikä teki meistä inhmillisiä. Tuollainen on mielestäni turhaa ja tarpeetonta pelon ja misantropian lietsontaa. Lähestyisin itse asiaa mieluummin toivon kautta. Kiltteys aiheena ja inhimillisenä piirteenä kiinnostaa minua. Näen siinä valtavasti toivoa. Ja hankaluuksia.

Kiltti on vaarassa etenkin juuri työelämässä. Aika moni on kantapään kautta oppinut, että "tee toisille se mitä toivoisit itsellesi tehtävän" ei vain toimi jos tähtäimenä on esimerkiksi isompi tilipussi ja vaativammat tehtävät. Vaikka itse luovuttaisit oppimasi toisten käyttöön, on monia jotka eivät niin tee. Toinen hankaluus liittyy tuottavuuteen. Kiltteydestä ei palkita erikseen. Kun tuotanto siirtyy kustannussyistä Aasiaan, ei siinä auta kiltteyskään. Kiltteydestä palkitaan hyvin harvoin suoraan. Silti näen kiltteydessä ja altruismissa parhaan pohjan esimerkiksi ihmisten työhyvinvoinnille.

Tiedän lähipiiristäni muutamia erityisen kilttejä ihmisiä. He eivät millään muotoa ole työelämässä hyvissä asemissa. Arvostan heitä ihmisinä aivan valtavasti. Heidän kiltteytensä tuntuu liittyvän jotenkin siihen ettei heillä ole minkäänlaista pätemisen tai esittämisen tarvetta. Heidän olemuksessaan on jotain hyvin stoalaista. Ehkäpä voisimme oppia heiltä jotain.

Share
Ladataan...

Kommentit

 

"Joitakin vuosia sitten liiallista kiltteyttä alettiin luokitella sairaudeksi. "Liian kiltti" luopuu omastaan toisen vuoksi ja unohtaa aika ajoin huomioida itsensä ja lopulta sairastuu. Vaikka tuossa on eittämättä havaittavissa ongelma, mietin silti voisiko asiaa lähestyä toisesta suunnasta.  Ehkäpä liian kiltteihin ihmisiin ei kannattaisikaan suhtautua altruismiin sairastuneina nössöinä vaan ihmisinä jotka ovat kyenneet säilyttämään yhden ihmiskunnan jaloimmista ominaisuuksista?"

 

KIITOS! Koskettava kirjoitus, joka varsinkin kosketti itseäni. Itse olin työpaikallani tuo kiltti ihminen, vasta ihan loppu aikoina osasin jo vaatia omaa hyvääni, mutta sekin oli pakko, koska oma terveyteni alkoi tuolloin reistailla niin pahasti. Sairastuin burn outiin ja masennukseen. Monesti töissä minut sai jaksamaan ihanat asiakkaat, jotka tulivat aina vain uudestaan liikkeeseen minun takiani. Firma taas kohteli työntekijöitä kuin sontaa.

Sairauteni myötä olen tavannut samassa tilanteessa olevia ihmisiä. Suurimmalla osalla heistä on yksi yhteinen tekijä. Kiltteys. Nyt nämä ihmiset ja niin myös minä itse olemme pois työelämästä, koska siitä tuli meille kilteille liian rankkaa. Toivon, että tulee päivä, että urakeskeiset narsistit ja sosiopaatit siellä työpaikoilla joskus alkaisivat ottaa oppia meistä kilteistä ihmisistä. Maailma olisi sen jälkeen takuulla parempi paikka elää. Samoin työympäristö paranisi huomattavasti. Myös sairaspoissaolot vähentyisivät ja masennuslääkkeiden syönti takuulla romahtaisi. :)

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Aivan paras bloggauskirjoitus aikoihin! Thanks for that! <3

Mansi- ja mustikat

Hyvä kirjoitus. Ala-asteella opetettiin, että pitää olla kiltti ja kiltti pääsee elämässään pitkälle. Noh, ei se sitten taida aina niin mennä.

Kommentoi

Ladataan...