Let's talk about gays, baby

Ladataan...
Sivuseikkailu

Katsoin A-Talkin homokeskustelun Yle Areenasta. Kaksi sanaa samassa lauseessa: homo ja keskustelu. Kyllä ihmisen pitäisi ymmärtää oma parhaansa ja pysyä kaukana. Mutta kun ei.

Ei auta edes Jani Toivolan sad puppy eyes -ilme. Ei vaan jaksa. Olen kurkkuani myöten täynnä kilttejä, fiksuja ja lehmän kärsivällisyyden omaavia homoja. 

Okei. Toki keskusteluja on hankala käydä nostamatta framille aina tietynlaisia edustajia, yksilöitä. Mutta minua alkaa nyt kerta kaikkiaan kyrpiä tämä nössöily. Median homokuvasto on näemmä edennyt Tom of Finland -tyylisestä nahkakuriositeettien esillepanoista kilttien ydinperheiden esillepanoon paitsi OHO, Herran ja Rouvan sijaan perheidyllin käsipyyhenaulakossa lukeekin Hers and Hers. 

Eli siis tässä on meillä lesbovanhemmat ja kaksi kilttiä lasta. Ruokailuryhmä, kodinkoneet ja kaikki. Kattokaa ku nää on ihan tasapainosia nämä muksut! Kattokaa kun me saadaan niille lämpimät vaatteetkin päälle! Nämä menestyvät koulussa ja koulukaverit eivät hylänneetkään vaikka himassa on kaksi mutsia!

Mitä me yritämme oikein todistaa? Miksi meidän pitää hakea niin kauheasti hyväksyntää? Keneltä me sitä haemme?

Vai onko kaikki julkisuus asialle hyvää julkisuutta? Voin olla ihan väärässä, mutta minusta tuntuu ettei tällä hymistelyllä tulla saavuttamaan yhtään mitään. Tämä on ohitse huutelua puolin ja toisin. Oikeastaan minua kiinnostaisi nyt jutella homovastaisten (ts. ihmiset jotka eivät halua homoille samoja oikeuksia kuin heteroille) ihmisten kanssa ja kysyä heiltä: ovatko viimeaikaiset homokeskustelut ja homojen esittäminen normaaleina ihmisinä (ts. ihmisinä jotka ajattelevat muutakin kuin persepanoa 24/7) muuttaneet jotenkin heidän käsitystään?

Mielestäni näissä keskusteluissa ollaan pikkuhiljaa ajautumassa koko ajan enemmän uhriutumisen suuntaan. En pidä näistä keskusteluissa rakennetuista asetelmista, jotka syntyvät varmaan jo esimerkiksi ohjelmien vierasvalintojen perusteella. Lisäkeskustelut eivät näytä tuovan asiaan enää mitään uutta. Asetelma on aina sama (Tyhmät vs. Fiksut...eiku!)

Alkaa hävettää, että antaudumme keskusteluihin tiettyjen tahojen kanssa. Esimerkkinä yllämainuttu ohjelma, jossa vastapuolena on perussuomalaisten Mika Niikko, jonka henkilökohtaiset lapsuudentraumat selvästikin estävät häntä käsittelemästä asiaa ns. järjellä. Jos tällaiset ihmiset näkevät mansikan sinisenä, he eivät usko sen olevan punainen vaikka miljoona ihmistä heille sitä jankuttaisi. Ja vaikka taustalla olisi TUTKIMUKSIAKIN. Tai vieressä vertailukohtana mustikka.

Mitähän tarjoaisi vaihtoehdoksi? Rehellisesti: en tiedä. Olen kyllästynyt koko juttuun. Hyvänen aika tosiaankin - olen kyllästynyt vaatimaan oman vähemmistöni oikeuksia. Mutta näin on. En jaksa juurikaan seurata uutisointia. Ehkäpä voin sitten hamassa tulevaisuudessa iloisesti yllättyä kun joku linkkaa Facebookin uutisen: "Nyt päästään adoptiojonoon!" Jani Toivola on taatusti sen jutun kuvituksena. Ja se hänelle suotakoon.

Share
Ladataan...

Kommentit

Ihmeen kapea on tosiaan tuo muotti, joka sallitaan "yhteiskuntakelpoiselle homolle". Ihan niinkuin kelpaaminen ihmisenä olisi sukupuolisesta kiinnostuksen kohteesta kiinni. 

Mun mielestä tästä asiasta ei pitäisi edes enää tarvita keskustella, sen verran itsestäänselvyys tasa-arvoisten oikeuksien kaikille pitäisi olla. Välillä hävettää, että tässä maassa käydään noita naurettavia keskusteluita mainittujen "tiettyjen tahojen" kanssa samaan aikaan, kun muualla yksi maa kerrallaan juhlitaan tasa-arvoista avioliittolakia. Ootan sitä päivää, kun sama laki on täälläkin, ja loppuu nuo "pitäisikö nyt niiden saada mennä naimisiin ja adoptoida vai ei?"-keskustelut. Osa homoista menee sitten naimisiin ja hankkii lapsia, osa ei, niin kuin asia on heteroidenkin kohdalla, ja entä sitten. Kaikkien pitäisi vain antaa elää elämäänsä miten huvittaa (niin kauan kun ketään ei vahingoiteta ja niin edelleen), en käsitä miten tuokin asia voi niin kovasti liikuttaa noita homovastaisia tahoja.

Go With the Flow

Agreed with all. Enää ei jaksa edes innostaa se, että lakialoitteita tehdään. Kun niiden lakien pitäisi olla jo voimassa, neutraalisti.

Neutraali. Se pitäisi suhtautumistavan olla. Ei kiihko mihinkään suuntaan.

Toki itsekin välillä kiihdyn tästä tai jostain muusta itseäni koskevasta asiasta. Mutta pliis, ei aina. Ja ei aina samoilla perusteilla, oli ne faktaa tai ei. Toisivat edes jotain uutta keskusteluihin.

Sivuseikkailu

 

Niin. Kun aina välillä törmää (varsinkin täällä maakunnassa) todellisuuteen ja muistaa että no joo, kaikkien ei ole tarvinnut miettiä näitä asioita niin paljon ja joillekin voi olla oikeasti ihan uusi asia esim. se että sateenkaariperheissä kasvaa ihan terveitä ja no...niitä normaaleja lapsia.

Ja just juttu joka tulee aina uudestaan esille (myös tuossa keskustelussa), että moni patapää luulee vieläkin että homous on VALINTA. Että tehän olette itse valinneet. Joo. Niinhän se just menee. Taatusti nekin homot jotka kuoli keskitysleireillä seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi oli silleen et jee, meikä valittee olla homo koska tää on niin pirun kivaa! Jos homous ois valinta, homoja tuskin olis :D 

Mutta sitten välillä taas tulee tää itsestäänselvyyksien jauhanta ulos korvista. Että herättäkää sitten kun tapahtuu jotain kiinnostavaa.

Kommentoi

Ladataan...