Look mama, there's a lesbian on TV!

Ladataan...
Sivuseikkailu

 

Eipä ole tullut kirjoiteltua mutta nyt tuli mieleeni aihe josta on pitänyt jo kauan kirjoittaa. Nimittäin televisio, elokuva ja lesbot. Onpa siinä suureellinen aihe! 

On tärkeää, että elokuvissa ja telelvisiossa esitellään kaikenlaisia suhteita ja rakkaustarinoita. Luonnollisesti homot ja lesbot ovat tottuneet elämään maailmassa jossa heteroseksuaalisuus on oletusasetus myös televisiossa. Kun erilaiset seksuaalisuudet ja parisuhteiden muodot alkoivat tehdä tuloaan sarjoihin ja leffoihin, tunne oli mieletön. Joillekin saattaa olla hankala käsittää miten tärkeää voi olla vaikkapa homoseksuaalille nuorelle nähdä Salkkareissa homoseksuaali hahmo. Vaikka itse olin teini 90-luvulla eli verrattain äsken, en muista tuolta ajalta suosituista sarjoista tai leffoista yhtään tervejärkistä lesbo- tai homohahmoa. Times they are a-changing!

En tee tästä kuitenkaan mitään kovin kattavaa tutustumiskierrosta aiheeseen koska sellaisen ovat tehneet monet muut ja listoja löytyy helposti googlettamalla. Mutta tarjoan toivottavasti muutaman näkemyksen ja leffavinkin aiheesta kiinnostuneelle. Ja suosittelen myös heteroille! Tai no - en ihan kaikkia leffoja.

Naisten välistä rakkauttahan on useissakin elokuvissa sivujuonina, mutta olen poiminut tähän nimenomaan sellaisia elokuvia ja sarjoja joissa lesbous on tavalla tai toisella hyvin merkittävässä osassa. Usein nämä hyvin vahvasti lesboteemaiset elokuvat ovat mielestäni aika outoja, valitettavan huonosti kirjoitettuja tai muuten vain turboahdettuja kliseepommeja. Tyypillisen 1990- ja 2000- lukujen halvan budjetin lesboteemaisen elokuvan voisi lyhyesti selostaa näin: nainen on onnellisesti naimisissa mutta elämästä puuttuu kuitenkin se jokin....kunnes juoneen astuu seksikäs ja viettelevä lesbo joka hajottaa heteroparisuhteen. 

Mutta on poikkeuksiakin. Varsinkin viime vuosina on tehty useita lesboteemaisia elokuvia joissa on oikeasti sellaista syvyyttä jota itse ainakin kaipaan. Kyse on varmasti osin siitä että tällaiset elokuvat saavat nykyään jo  myöskin enemmän resursseja ja ovat siten ammattimaisemmin tehtyjä. Fucking Åmål on mielestäni yksi kaikkien aikojen parhaimmista, aihetta käsittelevistä leffoista. Se on leffa jonka voisi katsoa kenen kanssa tahansa, se ei ole vain of lesbian interest, vaan kaikin puolin mainiosti kuvattu, hauska ja samalla surullinen tarina.

Suurin osa lesboteemaisista leffoista taitaa napsahtaa kategorian "romanttinen komedia" alle. Tämä on tietenkin kivaa jos olet lesbo joka pitää romanttisista komedioista. Itse en kauheasti pidä mutta katson tietenkin silti. Hyvänä esimerkkinä genrestä on söpöstelevä Imagine me and you. Kliseiltä ei tässäkään vältytä mutta muistaakseni tarina lähentelee kuitenkin sitä että olisi lähes uskottava. Näyttelijät tässä ovat myös aevan ihania. Mutta eipä tuosta silti mitään kauheasti mieleen jäänyt.

Romanttiseksi komediaksi voi varmaan luokitella myös leffan The Kids Are All Right. Itselleni oli melko sama millainen leffa on kun kuulin että lesboparia näyttelevät superihanat Julianne Moore ja Annette Bening. Elokuva oli ihan viihdyttävä, aika tyypillinen romanttinen komedia. Suosittelen sellaiseen iltaan kun ei halua mitään liian aivoja rassaavaa tekemistä. 

Sitten on tietty vamppausleffat ja ikäteema. Viimeaikojen omituisin leffakokemukseni aiheen saralta on Bloomington, joka jo esittelyjen perusteella kuulosti kliseiseltä mutta jolle päätin antaa mahdollisuuden. Leffassa opettaja viettele oppilaansa (...) ja sitten tulee kaikenlaista sotkua. Eipä siitä oikein muuta kerrottavaa ole. Näyttelijöiden työ on mielestäni hyvää ja uskottavaa mutta se ei auta kun kaikki muu on väärin ja tarinan eteneminen katastrofimaisen kökkö. Mutta jos haluat nähdä kaksi naista pussailemassa niin ok. Samaa sarjaa on muistaakseni myös Loving Annabelle.

Sitten on elokuvia joissa mennään niin lähelle pornoa kuin ilman pornoleffan arvonimen saavuttamista voidaan mennä. Kuten tämä Room in Rome. Leffa kuulosti ihan aidosti mielenkiintoiselta - kaksi naista tapaa vieraassa maassa ja viettää vuorokauden yhdessä huoneessa. Ihan jees, mutta loppujen lopuksi minulle ei kyllä jäänyt siitä mieleen juuri muuta kuin...no. Joo. Oikeastaan kun katsoo trailerin, on nähnyt melkolailla kaiken tarpeellisen, mikä on toisaalta kätevää.

Yhteenvetona leffa-aiheesta voisi sanoa että pelkkä lesbous ei teemana mielestäni kanna yhtään mihinkään. Okei, on aina mukavaa katsella kauniita naisia pussailemassa ja tekemässä kaikkea muutakin mielenkiintoista mutta itse toivon leffalta yleensä vähän enemmän. Mutta jos aihe kiinostaa, suosittelen ehdottomasti etsimään erilaisia leffalistoja ja lataamaan niissä mainitut elokuvat erilaisia laittomia teitä; itse en olisi nähnyt varmaan yhtäkään ilman erästäkin piraattiranta -nimistä palvelua. Aloita vaikka tästä listasta: 10 queer movies that don't suck.

Sarjoista nyt ei vielä ole kovin paljon puhuttavaa. Mutta jotakin. 

L-Koodi oli kiistatta aivan mieletön merkkipaalu sarjojen saralla. Ensimmäinen isolla rahalla tehty sarja jota on näytetty ympäri maailmaa. Parin ensimmäisen kauden aika moni lesbo kiemurteli penkillään myötähäpeästä - viimeistään sinä kohti kun vakiintunut lesbopari Bette ja Tina iskivät taidenäyttelyn avajaisista tuntemattoman miehen siemennystarkoituksissa. Vaikka Hollywood -sarjat eivät nyt totuutta kauhean hyvin yleensä kuvastelekaan niin tuollaiset jutut olivat jo niin mauttomia että oma suhteeni sarjaan jäi aika pinnalliseksi. 

Minisarjoista ensimmäinen mielenkiintoinen johon olen törmännyt on Tipping the Velvet joka sijoittuu viktoriaaniseen Lontooseen. Tässäkin toki melkein pakko todeta että Sarah Watersin romaani johon sarja perustuu, on mielestäni vielä paljon parempi kuin televisiointi. Sarjan eduksi lasketaan ehdottomasti ihana Keeley Hawes. Oh, Kitty!

Tällä hetkellä aivan ehdoton ykkönen lesboteemaisten sarjojen harvalukuisessa joukossa on mielestäni BBC3:n minisarja Lip Service jota on esitetty yksi kausi. Sarja sijoittuu Skotlannin Glasgowhun (taipuu miten?) mikä jo sinällään takaa sen että kyseessä ei voi olla kovin huono tuotos! Sarjassa seurataan kaksi-kolmekymppisten lesbojen elämää ja suhteita.

Ja arvatkaa mitä. Toinen kausi alkaa vihdoinkin ensi perjantaina! Välissä oli taukoa pari vuotta, olisi mielenkiintoista tietää miksi. Ensimmäistä kertaa elämässäni odotan jonkin sarjan tuotantokautta näin kuumeisesti. Suomessa ei tätä sarjaa ole käsittääkseni nähty mutta se löytyy helposti netistä. Tämä sarja ansaitsisi mielestäni ehdottomasti tulla näytetyksi myös Suomen telkkarissa.

No niin. Tässäpä pieni insight aiheeseen. Kuulen mieluusti jos jollakin on heittää lisää leffavinkkejä tai jutella aiheesta muuten vain!

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

The Hours on yksi suosikkileffojani ikinä! Eihän se nyt alleviivaava lesboiluleffa olekaan, mutta se on mielestäni hyvä vaan. Siinä myös Julianne Moore joka on <3

Breakfast on Pluto on kans ihana.

Valaise tyhmää (Ei varmistettu)

Olen hyvin pitkään miettinyt, oliko L-koodi kohdennettu enemmänkin...heteromiehille kuin naisille, kun jaksojen dramaturgia tuntui olevan suoraan pornoelokuvista ja no, se hieman ahdisti. Etenkin kun on lukenut enemmän biografisempaa tuotantoa, mitä lesboihin tulee, ne seksikohtaukset eivät oikein muuhun dramaturgiaan sopeutuneet.

Sivuseikkailu

Vierailija: The Hours on huippu!

Valaise tyhmää: Joo. Olihan se paikoin hyvin kiusallista katsottavaa ja nimenomaan tosi epäjohdonmukaista, sen sarjan tyylihän muuttui koko ajan, alussahan se oli ihan täyttä parodiaa ja välillä sit taas draamaa. Siis onhan esim. tossa Lip Servicessäkin paljon seksiä mutta enimmäkseen ne kohtaukset on musta aina sellaisia että ne kertovat jotain olennaista hahmoista, täydentävät tarinaa.

 

Sarah Waters on mahtava! Oletko nähnyt muista hänen kirjoistaan tehtyjä televisiointeja ja jos niin mitä mieltä olet niistä ollut? Olen itse tosi kriittinen noita adaptaatioita kohtaan koska Waters on yksi lempikirjailijoistani, mutta on niissä paljon hyvääkin.

Sivuseikkailu

En muistaakseni ole nähnyt muita kuin tuon Tipping the velvetin. Mut oon kans lukenut kaikki kirjansa ja tykkään kovasti. Viimeksi taisin lukea sen hmm, olikohan se Nightwatch tai jotain? Se joka kertoi sodan ajan Lontoosta.

Sivuseikkailu

Aa niin joo ja siis tosiaan Tipping the velvet oli mielestäni kans kirjana huomattavasti parempi. Mut eiks se mene aina niin.

(Ei varmistettu)

Yritin katsoa L-koodia, koska kuulin, että se on sarjana ihan hyvä. Joka kerta kun vaihdoin kanavalle näytettiiin kuitenkin sen verran riehakkaita seksikohtauksia, että totesin sarjan olevan juuri heteromiehille suunnattu. Sen verran paljon seksiä sarjassa tuntui olevan.
En ole kyseiseen genreen tutustunut, tai edes ajatellut koko asiaa(!), mielenkiintoinen avaus sinulta, J.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten muistelisin, että 80-luvun lopussa tulleesta sarjasta 'thirtysomething' tai 'Kolkyt ja risat' niinku meillä suomessa, oli jo jotakin homo-aiheeseen liittyvää. Ainakin sarja käsitteli asiaa ja olisko yksi tästä kasarien Frendeistä jopa ollut homo :) Saatan olla väärässä, sillä olin erittäin nuori tuolloin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin ja olen eri Vierailija kuin alussa oleva :)

Mies (Ei varmistettu)

Sarah Watersilta on ehdottomasti katsomisen arvoinen Fingersmith (Silmänkääntäjä) BBC:n minisarja, joka löytyy DVD:nä.

Jos painopistettä siirretään vähän enemmän ihmissuhteiden laajempaan tarkasteluun, niin tottahan Paistetut vihreät tomaatit ja Häivähdys purppuraa täytyy mainita.

Jutussa mainittujen leffojen kanssa samaa kategoriaa on myös When Night Is Falling, mutta sen elokuvalliset ansiot ovat kyllä edellä mainittuja vaatimattomammat.

Sivuseikkailu

Vierailija 1: Joo, mä en tykännyt siitä juurikaan. Ja olihan siinä paljon seksiä. Ei se minusta mitään, jos se olisi jotenkin kuulunut aiheeseen. Ehkä tuo naisten välisen seksin näyttäminen on joku statement yhä, että sitä pitää jotenkin alleviivata. Sitä "rohkeutta".

Vierailija 2: Ei mitään muistikuvaa kys. sarjoista!

Mies: Tuo Fingersmith on katsomatta vaikka olen sen kyllä lukenut ja pidin viihdyttävänä.  Sama Paistettujen vihreiden tomaattien kanssa. WNIF:stä on hämärä muistikuva, olen tainnut nähdä!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä kyllä katoin L-wordin, ja pidin. Olihan siinä paljon seksiä, mutta miksiköhän naisille suunnatussa sarjassa ei voisi olla? Miten se on silloin automaagisesti miehille suunnattu? Hän ei ymmärrä..

manninen (Ei varmistettu)

Kissing Jessica Stein on sympaattinen, "pieni" jenkkileffa kahden naisen rakastumisesta. Helposti pureskeltava myös heteromakuun.

Sivuseikkailu

Vierailija 3: Kuten tuossa yllä totesin:  Ja olihan siinä paljon seksiä. Ei se minusta mitään, jos se olisi jotenkin kuulunut aiheeseen. Mut niin, makuasia. Itse en tykännyt sarjasta mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa oliko seksiä vai ei. Musta se oli vain huonosti kirjoitettu. Tosin jotkut kaudet olivat parempia kuin toiset.

manninen: Ah joo, tuonkin olen joskus katsonut, en enää muista millainen oli. Pitääpä katsoa uudestaan joku ilta.

Hömppäblogi

Kiitos tästä!

Katoin tänään leffan My Idiot Brother, jossa oli naispari. Se ei ollu mitenkään sen leffan ydin - lesbous, eikä mikään kiintiökään, paremminkin vaan osa tavallisuutta. Ja muutenkin musta aika ihana leffa oli se. Saatan viikon kuluttua maanantina kirjoittaa siitä jotain tuolla Oisko tulta? -palstalla. _Saatan_, en lupaa. :)

Sivuseikkailu

Jee! Pitääpä kaivaa tuo jostain.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miten mun muistissani Kissing Jessica Stein oli nimenomaan lesboelokuvan maineella kulkeva heteroelokuva jossa heteronainen hairahtuu rakastumaan naiseen mutta lopussa palaa takaisin "ruotuun".

Kommentoi

Ladataan...