Luotettava, töissäkäyvä, tupakoimaton, eläimetön, äänetön, hajuton ja mauton henkilö etsii vuokra-asuntoa!

Vasta nyt ymmärrän miten onnekas olen kun olen opiskellut maakunnassa. Täällä on periaatteessa jonkinlaiset mahdollisuudet siihen että opiskellessa pärjää pelkällä opintotuella, opintolainalla ja asumislisällä. Itse en tehnyt nelivuotisen ammattikorkeataipaleeni aikana töitä kuin kesällä. Vasta nyt tajuan miten etuoikeutettu olin. Pystyin valmistumaan määräajassa ja pääsin heti oman alan töihin.

Mutta kehitys kehittyy. Olen muuttamassa syksyllä täyspäiväiseksi opiskelijaksi Helsinkiin. Hakemus vetää Hoasilla, Aallolla, VVO:lla ja kaupungilla. Kaikissa mahdollisuudet vaikuttavat aika pieniltä (kämpän pitää olla halpa ja sinne pitää voida ottaa koira). Seuraavaksi ajattelin yrittää osakuntia jotka vaikuttavat silmiini jonkinlaisilta hikisiltä salaseuroilta ja joista olisin halunnut pysyä kaukana. No, eihän siellä nyt varmaan marssimaan pakoteta...

Aikani asuntoilmoituksia selattuani tulin tulokseen, että yksityiset markkinat on täysin poissuljettu mahdollisuus. Jokaiseen asuntoon johon "voisi olla varaa" (eihän niistä mihinkään "oikeasti ole") on miljoona tulijaa. Ja niitä asuntoja on todella vähän. Neljänsadan kilsan päästä ei yhtäkkiä noin vain lähdetäkään vakuuttamaan vuokraisäntää. Ja itse asiassa diilin sinetöi jo ennen tuota yksi kirosana: koira. Säätiöiden hauissa taas tuloni vaikuttavat, vaikka en syksyllä enää tienaakaan. Kai sekin on sitten reilua niitä kohtaan jotka hakevat suoraan lukiosta.

Olenkin jo valmistautunut henkisesti siihen että tulen elokuusta lähtien kiertelemään koirineni eri tuttavien ja ystävien riesana ja haen samaan aikaan omaa kattoa pääni päälle. Kamat pitänee tunkea jonnekin varastoon. Itseasiassa ne kannattaakin jättää maakuntaan ja jatkaa täällä vuokrasopimusta - maksan täällä omakotitalosta 350 euroa kuussa, eiköhän se ole vähemmän kuin yksikään varastopaikka kehä kolmosen sisäpuolella. Isn't it ironic.

Opiskelupaikan saatuani en edes ajatellut, että joutuisin muuttamaan soluun tai kimppakämppään - olin varma että ne ajat ovat jo ohi. Tällä hetkellä pomppaisin riemusta kattoon jos joku ilmoittaisi että saan syyskuussa solukämpän jossa olisi järkevät, mahdollisesti yli 25-vuotiaat kämppikset. Johon minulla olisi varaa ja johon voisi viedä myös koiran. On ollut pakko sopeutua ajatukseen kimppa-asumisesta. Ehkä se tekee keski-ikäistyneelle ja -luokkaistuneelle egolle ihan hyvää. Joutua taas seitsemän vuoden jälkeen jakamaan tila vieraiden ihmisten kanssa.

Pääkaupunkiseudulle pakkautuminen on aivan helvetin älytöntä. Tai jos se ei ole älytöntä, pitäisi siitä tehdä helpompaa. Lisää vuokrakämppiä köyhille! Kiinnostavat asiat ovat usein Helsingissä ja kiinnostavien asioiden pitäisi saada kiinnostaa myös köyhiä. Jos kiinnostavat asiat eivät siirry maakuntiin, on köyhän pakko siirtyä Helsinkiin.

Jotain tarttis tehdä.