Maan hedelmät

Viimeiset perunat kopisevat tätä kirjoittaessa laariin. Niitä riittää taas koko talveksi. Itse tulin sisälle valmistamaan juuri multapediltä kaivetuista isoista maan hedelmistä uuniruokaa. Tuoksu leijailee jo talossa. Ah!

Minun on kamalan hankala uskoa (huom. uskoa = avainsana) siihen että peruna olisi ainakaan ylettömän epäterveellistä. En voi ymmärtää miten omassa maassa ilman lannoitteita viljelty juures voisi olla kauhean evil. Ei. Kyllä se on suhteellista. Ehkä jos eläisin pelkillä superfuudeilla (toivottavasti en mainitse tuota sanaa toista kertaa blogissani) voisin spekuloida olisiko peruna siihen huono lisä. Nykyisellä perus kasvis- ja marspatukansyöjän dieetillä ei tarvitse miettiä mikä on huonompi valinta, heh. 

Perunasta on olemassa lukuisia tutkimuksia jotka hehkuttavat sen terveysvaikutuksia - alentaa verenpainetta, auttaa painonhallinnassa, sisältää paljon vitamiineja ja hivenaineita ja niin edelleen. Perunasta on myös joku tutkija sanonut että mikäli pitäisi elä vain yhden asian varassa, peruna olisi tähän lähes optimaalinen. Mutta koettakaapa etsiä tutkimuksia, joissa oikeasti osoitetaan että omassa maassa myrkyittä viljelty, kuorineen keitetty peruna on terveydelle haitallinen.

Silti perunasta on tullut parin viime vuoden aikana pahis. Itsekin olen verensokeri- ja vatsaherkkis eikä kehoni pidä valkoisesta viljasta eikä sokerista, mutta en kyllä ole huomannut että peruna olisi pahasta. Siispä popsin perunaa. Toki jokaisella on henkilökohtainen kokemuksensa ja tokihan voi olla ettei peruna läheskään kaikille sovi. Omalta kohdaltani voin kuitenkin sanoa että ravintoni ongelmat taitavat olla ihan jossain muualla kuin siinä syönkö perunoita vaiko en.

Sipulejakin tuli mukavasti. Porkkanoiden kohtalo näytti aluksi vähän heikolta, mutta kummasti vain nekin ovat viime viikkoina paisuneet. Kunpa vain ehtisi tätätkin kasvun ihmettä enemmän seurata! Kaikenlaista maa uumenistaan antaa.