Merkintä jossa ei esiinny kertaakaan sana "hiilihydraatti": Parhaat ruisleivät

Kuvan leipä ei liity juttuun, vaan on härskisti pöllitty Kotilieden sivuilta.

Laura kertoi palstallaan parhaasta leivästä. Koska minäkin koen asian tärkeänä etenkin tänä aika jona leipä on julistettu terveen elämän antikristukseksi, esittelen minun suosikkileipäni.

Olen ruistyttö. Tämä on suuri tragedia Etelä-Pohjanmaalla elävälle, sillä vaikka täällä onkin vahva ruokakulttuuri, ei kunnon juureen leivottu, aromikas ruisleipä ole osa sitä. Hyvä ruisleipä täytyy hakea kotopuolesta Itä-Suomesta.

Yritin laittaa näitä paremmusjärjestykseen, mutten kertakaikkisesti pystynyt siihen, se tuntui julmalta. Joten ilman järjestysluetteloa, tässä ne ovat:

Särkisalmen Kotileipomon ruisrevitty. Litteä ruislätty jossa täydellinen aromi joka vain paranee vanhetessaan. Ainoa ongelma on, että leipä ei jää vanhenemaan. Tämän tuotteen kohdalla voisimme puhua eräänaisesta puolueellisuudesta, sillä valmistetaanhan se rakkaassa synnyinpitäjässäni - mutta maistapa joskus tuotetta niin voit todeta että puolueellisuudelle ei jää sanan sijaa. Klassikkoleipä jo lapsuudesta - tätä sai harvoin ja kun sai, se revittiin kauppakassista ja syötiin kilpaa. 

Muhosen luomuruislimppu. Onko normaalia, että leivästä puhuessa selkäpiissä menee kylmät väreet ja meinaa ruveta itkettämään? Muhosen limppu. Leipien kuningatar. Leipä joka on tehty niin suurella lämmöllä että sen maistaa. Jos saisi valita yhden tuotteen jolla pitää elää koko loppuelämä, olisi Muhonen vahvoilla. Tätä ei voi jäljitellä. Lisäarvona kääreiden runot, jotka laatii isäntä itse.

Olen nyrjäyttänyt kerran elämässäni kielen. Tämä tapahtui kesälomamatkalla Itä-Suomessa. Olimme hakemassa mökkievästä Savonlinnan Primasta kun huomasin hyllyssä Muhoset. Aloin kiljua puolisolleni Kato Muh...!!! kun tajusin että suussani naksahti jokin enkä pystynyt enää liikuttamaan kieltäni. Mykkyyttä kesti melkein Särkisalmelle asti. Sillä ei ollut väliä koska takapenkillä mukana körötti erä tuoretta Muhosta ja köntti voita.

Vielä pitää mainita Samsaran luomuruisvuokaleipä. Se oli vakkarileipäni Helsingissä asuessa. Ehdottoman mainio maku ja kätevä vuokamuoto. Mmm.

Kiitos niille, jotka nämä upeat ruisleivät saattavat ulottuvillemme. Vielä kun saisi tämän logistiikkapuolen toimimaan paremmin - tulee kalliiksi hakea leivät Mazdalla viidensadan kilsan päästä...