Narsisti

Tämä Helsingin Sanomien artikkeli. Siinä diagnosoitu narsisti Markku, 35, kertoo siitä millaista on olla narsisti. Artikkeli on karvat nostattavaa kamaa.

Haluan vilpittömästi onnitella Helsingin Sanomia siitä että ovat saaneet haaviinsa ensimmäisen ihka elävän ja omalla naamallaan esiintyvän narsistin. Tähän mennessä narsisti on tuntunut aiheeseen perehtymättömästä lähinnä naistenlehtien sivuilla ahkerasti seikkailevalta satuhahmolta - ja samalla myös siltä tyypiltä jollaisia "jokainen meistä tuntee vähintään yhden ja useimmat useamman". Vaikka olen joskus ajatellut toisin, artikkelin luettuani viimeistään ajattelin: minä en onneksi tunne yhtäkään. 

Narsisteista ja narsimista on tullut yleiskielen termejä joita viljellään ahkerasti keittiöpsykologiassa, keskustelupalstoilla ja terapioissa. Jokainen huono suhde tai vääryyden kokeminen tuntuu juontavan juurensa siihen että suhteen toinen osapuoli on narsisti. Diagnoosi tunnutaan heittävän ilmaan kevyesti, usein kohtaamatta ollenkaan syytettyä, kuulematta hänen näkemystään asiasta. Joskus diagnoosi varmaankin osuu oikeaan ja sen tekeminen on välttämätöntä "uhrin" selviytymiselle. Mutta entä kun ei osu.

Tarkoitus ei ole aliarvioida niiden ihmisten kärsimyksiä jotka ovat ihan todella joutuneet narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän ihmisen käytöksen uhriksi. Heitä on varmasti olemassa suuri joukko. Nykyinen elämänmeno ruokkii narsistisia piirteitä aivan varmasti.

Mutta tuon artikkelin luettuani pysähdyin todellakin miettimään omia kokemuksiani ja kuinka äidinkieltäni käytän: mitä on narsismi sairautena vs. mitä on narsismi esimerkiksi minun (muotoilija amk) diagnosoimana. Harva meistä varmaan tuntee Markun kaltaisia, täysin tunnekylmiä ihmisiä. Toivottavasti.