Presidentti on esim. kahvimerkki

Ladataan...
Sivuseikkailu

Olen lähdössä huomenna hehkuttamaan Haavistoa kaduille. En ole koskaan aiemmin ollut tekemässä vaalityötä presidentivaalikampanjassa. Tällä kertaa yllätän itsenikin. Olen vähän hurahtanut, mutta seurana on sitten aika monta muutakin.

Vertailin juuri ehdokkaiden vaalikonevastauksia. Lukiessa vahvistuu koko ajan tunne siitä että kyseessä on todellakin kliseisesti ilmaistuna henkilövaali. Ja juuri siksi haluan olla mukana tekemässä vaalityötä: koskaan elinaikanani ei ehdokkaana ole ollut mielestäni näin hyvää henkilöä

Kaikki ylisanat on jo kuultu, kilpailijatkin arvostavat. Hehkutusta on ollut niin paljon että se kääntyy jo kohta itseään vastaan.

Mutta minkä sille voi. Haaviston tavassa olla, kommunikoida ja hoitaa työtään on jotain hyvin syvästi turvallista ja rauhoittavaa. Haaviston rauhallinen asenne muodostaa jonkinlaisen turvallisen lautan jytkyn ja sitä seuranneen anonyymin ja ei-anonyymin vihapuheen meressä.

Haavistolla on kyky nostaa asia eteen ja jättää oma minä taka-alalle. Hänen mielipiteensä ovat aina hyvin perusteltuja ja niiden esittämistavassa esimerkiksi piikittely loistaa poissaolollaan. Tässä meillä kaikilla olisi opittavaa.  Ja kuinka hienoa, että voi sanoa näin presidenttiehdokkaasta - koen että voin oppia häneltä jotain.

Oman ehdokkaan kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä kaikesta. Vaikka se tulee yllätyksenä monelle: edes Pekka Haavisto ei ole täydellinen. Hyvä niin.

Olisin odottanut Haavistolta ehkä jopa tiukempia kannanottoja tietyissä vihreille tärkeissä asioissa. Olen Haaviston kanssa eri mieltä esimerkiksi liittyen taannoiseen sikaloiden salakuvaamisjupakkaan. Mielestäni aktivistien teot olivat arvostettavia ja teko paremman maailman puolesta. Haaviston näkemys on tässä hieman konservatiivisempi. Silti kyseessä on nyanssiero.

Uskon ja tahdon että Haavisto on kakkoskierroksella. Sen takia lähden huomenna ulos. Moro.

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...