Taloystäväni
Ladataan...
Hylätyt talot, autiot pihat. Niitä täällä riittää. Joistain lähiseudun autiotaloista on tullut suorastaan ystäviä, vanhoja tuttuja. Niiden pihoissa kaikki on hiljaa. Ne kutsuvat irtoamaan ajasta. En yhtään ihmettelisi jos jokin näistä ovista johtaisi Narniaan.
Pinnallisemmin katsottuna mielenkiintoista vanhoissa taloissa on myös materiaalit, rakenteet ja se kuinka ne ovat eläneet ajan mukana. Käsittelemätön puu, punamullattu lauta, ruostuneet saranat. Perustusten vajoaminen, alapohjan notkahdukset. Kivijalkojen juuresta puskeva kasvillisuus. Vähän pelkään että nykyinen rakennuskanta ei vaikuta 80 vuoden päästä yhtä kiehtovalta.
Kommentit
Ihania, kiehtovia kuvia ja tutun kuuloisia ajatuksia! Autiotaloissa on jotain surullista ja ystävällistä samanaikaisesti. Ja on tullut myös joskus tuo sama mieleen, että mites nää nykyiset rakennukset... Tosin eivätpä ne varmaan jää autioitumaan, ne puretaan uusien tieltä...
Ihania tunnelmia, näitä näkyy myös Kivistön suunnalla. Mulle tulee aina valtava hinku pelastaa muutama niistä . Antaa uusi elämä, kesyttää pihapiiri, hioa ikkunanpielet uuteen elämään.
Jenni: Ehkä parempikin että esim. 80-luvun talot eivät jää jälkipolvien nähtäväksi. Hävettäisi :D
MariMaalla: Joo. Täällä on yksi joenvarsireitti jonka varrella on lukuisia hienoja pohjalaismallisia autiotaloja. Reittiä ajellessa mietin aina että että joskus ostan tuollaisen. Mutta sitten oon ajatellut että sille on varmaan syynsä että ne on autioina. Mietin lähinnä että voisiko hylkäämisten syynä olla joen tulviminen...
Mielettömän tunnelmallisia kuvia hylätyistä taloista! Sana "hylätty" saa mut kyllä tuntemaan aina surua, mutta ehkä siinä voi olla jotain kaunistakin tässä hetkessä, vaikka sen menneisyydessä olisikin surua.
Keskustele