On se kyllä jännä miten siivoojan työtä katotaan välillä niin alentuvasti, itsekin tuon katseen kohteeksi joutunut työssäni, vaikka vasta kaksi viikkoa olen alalla ollut, nyt kun eräässä liikkeessä myyjä katsoo kuin oltaisi työkaverini kanssa jotain pohjasakkaa näin nätisti ilmaistuna vaikka pidämme heidän työpaikkansa puhtaana. Itsekin olen kyseistä työtä rehellisesti sanoen aikoinaan aliarvioinut mutta haloo, kerrossiivouksestakin, joka myös kuuluu työhöni, maksetaan vähemmän kuin kassalla istumisesta mikä on todella kevyttä ja helppoa hommaa verrattuna siivoukseen. ja näitä kahta työtä pystyn helposti vertaamaankin koska kassatyöstäkin kokemusta kolmen vuoden ajalta löytyy. 

Tykkään nykyisestä työstäni vaikka se onkin raskasta ja lisäksi pojan hoito ja muut kotityöt mutta työssäni pääsee kuitenkin tekemään mikä on mieleistä, ainut mutta on tuo mielestäni liian pieni palkka työn kuvaan nähden, ja ei, siivoojia ei arvosteta tarpeeksi vaan kaikki puhtaus yms. tuntuu olevan joissakin paikoissa itsestäänselvyys, mutta jonkuhan sekin täytyy tehdä.

ush, mikä tunteenpurkaus.

Pikku rakkauspakkauskin ollut nyt reilu kuukauden hoidossa ja kaksi viikkoa siitä räkätaudissa, ihanaa. Muuten voi olla kyllä niin iloinen ja ylpeä pikkumiehestä, reipas tapaus :) rakastan <3 mutta voi, kun tuo vauva ei ole enää vaa pikkuvauva :( 

Jippii, iso taakka putosi hartioilta ja omantunnontuskat kun tuli puhelu että sain töitä, ihanaa! :) Vaikkei kyseinen työ olekkaan mikään unelmatyö ni jostakin sitä täytyy lähteä, työajatkin kun ovat hyvät, voi jukra :)

Aamulla olin jo valmis luovuttamaan mutta onneksi en luovuttanut :) Kyllä on niin paljon anoppi ja oma äiti muistuttanut että stressaamalla ei ainakaan asiat järjesty ja pitää vain luottaa että kaikki kyllä järjestyy, ja niinhän kävi :) 

Nyt voi huokaista ja iloita :)

Enpä ole koukuttavampaan romaanisarjaan törmännyt kuin Jääkansan tarina, kirjoittaja Margit Sandemon.

Anopilta löytyi kyseistä sarjaa seitsemänteen osaan asti ja nyt olen koittanut itse metsästää loppuja huutonetistä koska muualta en ole ainakaan törmännyt, sarjaanhan tosiaan kuuluu yli 40 kirjaa.  

Ja voi, harvoin olen törmännyt kirjoihin jotka on niin loistavasti kirjoitettu ja tarina vie mukanaan, ompa nuo tullut jo lyhyen ajan sisään luettua muutamaan otteeseen :) Ihanaa kun voi vain syventyä tarinaan joka vie mukanaan ja unohtaa arkiset murheet hetkeksi :)

muille tuttu sarja? :)

Huhhuh, lievää stressiä ilmassa, vaikka yritän sitä karistaa pois kiusaamasta. Ollut kyllä niin tunnemyrskyinen päivä, mahtunut iloa, surua, epävarmuutta ja kaikkea mahdollista kyllä tähän päivään.

Surua lähinnä aiheuttaa sekalaiset tunteet kun miehelle nuo autot ja tietokonepelit tuntuvat olevan se henki ja elämä, ja rekkamies kun on ja työpäivät jo pelkästään ovat todella pitkiä ja siihen lisäksi auto ja tietokone, tuntuu ettei minulle ja pojalle tuota aikaa sitten riitäkään, mikä aiheuttaa välillä voimakkaitakin syyllisyyden tunteita että vikahan on minussa, vaikkei olekkaan, huoh, pääkoppa kun tykkää kehitellä pienistä asioista valtavia :D

Epävarmuutta tällä hetkellä aiheuttaa lähinnä minun työtilanne ja isännän painostus, niskassa kauheat paineet ja pelko epäonnistumisesta. Entä jos en saakkaan tarpeeksi hyvää työtä josta tienaa tarpeeksi että mies on tyytyväinen, eikö riitä että itse on tyytyväinen ja pärjätään?

Mutta voi että kun vein pikkuvesselin aamulla hoitoon ja sanoin heihei, tuo suloisuus konttasi takaisin halaamaan, ihana ♥  Kyllä synkeempääkin päivää aina tuo pieni rakkauspakkaus piristää niin ihanasti, enkä osaa kyllä kuvitellakaan ettei häntä olisi, rakastan ♥

Haikein mielin katselin pojan kuvia synnäriltä ja ensimäisiltä viikoilta, kuukausilta ja oi kun oli niin pieni silloin, viimeiset kohta  10 kuukautta ovat menneet niin vauhdilla ja pikkuvauva ei olekkaan enää niin pieni vaan omatoiminen vauhtihirmu, haikeata. ♥

Jonkin asteista vauvakuumettakin ilmassa lienee kun kaupassa, kaupungilla, missä vaan näkee ihania pikkuruisia vauvoja ja ajatukset lennähtää toiveeseen pikku nyytistä, mutta ei auta, tällä hetkellä kun tähtäimessä on vakituinen työpaikka ja kohtuulliset tulot ennen seuraavaa pikkuista jotta saisi pikkaisen parempaa rahaa kelalta kuin minimituen joka on lähinnä itseä harmittanut kovasti kun en ole pystynyt samanvertaisesti osallistumaan laskuihin ja muihin kuluihin (ja mieshän siitä jaksaa muistuttaa kierrellen), vaan suurin osa on jäänyt isännän tilien varaan. Kyllä se ainakin itseä todellakin harmittaa ja aiheuttanut suurta stressiä, luonteeseeni kun kuuluu että vaikka yhdessä ollaan, en halua silti olla toisesta riippuvainen, jonka vuoksi onkin monia turhia riitoja tullut. Mutta eiköhän se ole niin että jos aina hyvin menisi, niin olisihan se vähän tylsää :) ja vaikeudet kasvattaa ja opettaa jos itse niin haluaa :)

ja voi kun tuo oma pikkumies oli joskus vastasyntynyt ♥  

Viime aikoina olen huomannut että kun osaan iloita niistä pienemmistäkin ja ns. vähäpätöisemmistä asioista, mieliala kohoaa huomattavasti :) Anopin kanssa on tullut myös monesti keskusteltua ajatuksen voimasta, ja sitä kokeilin myös tämän päivän työhaastatteluun, liekö sitten auttanut, ainakin haastattelu meni loistavasti, ajomatka Helsinkiin ja pois taas ei :D

Siitä olen jo iloinen ja ylpeä että ylipäänsä sain kutsun haastatteluun työhön josta minulla ei kokemusta ole ollenkaan mutta into oppia sitäkin suurempi :) Uudet haasteet kiinnostavat aina ja aikomuksenani ei todellakaan ole jäädä kaupan myyjäksi, kyseistä työtä mitenkään aliarvioimatta mutta ei vain ole minun tulevaisuuden suunnitelmani :) Onhan tässä useampi vuosi sitäkin työtä tullut tehtyä mutta rohkeutta kerättyäni ja voi sitä itseluottamusta ja rohkeutta jota olen saanut kun poikani syntyi, ah, kuinka onnellinen olenkaan siitä, ja taustalla anopin kannustus lähteä kokeilemaan ihan vieraita aloja ja uusia haasteita eikä tyytyä vain siihen mitä osaa on kannattanut :)

Mahtui päivään huonoa omaatuntoakin kun poika joutui olemaan pidempään hoidossa kun muina päivinä ollut, kiitos loistavan Helsingintuntemukseni jonka vuoksi olin ihan ulapalla ja näin ulkopaikkakuntalaisen silmin on se aika kaaosmaistakin kyllä. Kiitoksia saa kyllä yhden parkkihallin infon työntekijä jonka neuvoilla pääsin lopulta oikeaan paikkaan, ja ehjänähän tuolta reissulta loppupeleissä selvisi, sehän kai on pääasia? :) 

Mutta tosiaan, en kyllä hetkeen aio suunnata Helsinkiin päin, toivottavasti :)