5 x 3 hyvää asiaa

Ensimmäinen ajatus tämän haasteen tullessa oli, että OMG OMG mun eka blogihaaste! Seuraava ajatus oli, että apua, miten mä löydän näin monia asioita ja osaan vielä pohtia niitä yhtä hyvin, kuin Lilies, joka tämän haasteen mulle heitti. Lilies & life-blogissa oli nimittäin sen verran loistavaa ja perusteellista pohdintaa. Tässä näitä nyt kuitenkin olis:

Päivässäni:

Pääsen kahden päivän aikana keikalle Katti Matikaisen ja Nakki Rakin kanssa yhteensä 5 kertaa. Mulla on välillä ihan älyttömän suuri kunnia soittaa Jyväskylä Sinfonian riveissä ja tälle viikonlopulle osui aivan hulvaton lasten konserttimaraton. Tänään edessä vielä kaksi konserttia klo 14:30 ja 16:00. Parasta tässä on ehdottomasti Kissa valssi, jossa lapset laulavat mukana ”Miauuuu, miauuu, miauuu”.

Pitkät yöunet. Tämä taisi olla myös Liliesillä, mutta tämä vois olla kyllä kaikilla, jos näin on vaan suinkin päässyt käymään. Eilen herätyskello soi klo 5:50, että ehdin lämmittelemään koululle siinä 7 aikaan aamusta, mutta tänään sai herätä ihan rauhassa. Kello oli soimassa varmuudeksi kymmenen jälkeen, jos uni olisi maistunut jotenkin ihmeellisen pitkään, mutta Eemeli-kissa piti huolta, että ruoka-automaatti (minä) heräisi ennen kymmentä.

Illallinen rakkaan kanssa. Matias ei vielä tiedä tätä, mutta mä olen päättänyt panostaa ja hääriä keittiössä oikein antaumuksella. Me ollaan menty viime viikot ihan tuhatta ja sataa, ja kotona puhuttu lähinnä työasioista. Tänään mä aion tuijotella ällöttävän rakastuneena miestäni silmiin ja sanoa ainakin 100 kertaa, että mä rakastan sitä ihan älyttömästi.

 

 

Tänä vuonna:

On satanut lunta. En osaa selittää miksi lumi on ollut mulle jopa ihan henkireikä tämän talven keskellä, mutta huomaan, että sen olemassa olo on tehnyt tammikuusta ja nyt helmikuusta aivan älyttömän paljon helpomman, kuin yleensä. Kerroin jo aikaisemmin, että mulla on tapana kuvitella taivaalta leijailevien jäähileiden olevan pieniä timantteja. Eilenkin illalla kävellessäni kirkkopuiston halki pysähdyin ihastelemaan timantteja, jotka kimmelsivät rauhallisesti leijaillen katulamppujen valokeilassa. Yritin joskus ottaa videon, jossa timantit olisivat näkyneet, mutta eihän ne siinä näkyneet. Joko mulla kimmeltää aika kovaa vaan omassa päässä, tai sitten puhelimen kameran teho ei ihan riitä.

Työt. Niitä on ollut ja tulee olemaan ihan hyvin tänä keväänä, jos kaikki menee putkeen. On samalla tosi jännittävää ja levollista, kun tietää keikkoja olevan paljon. Treenattavaa on todellakin tarpeeksi, mutta tästä syystä saadaan rahaa säästöön niin, että useamman kuukauden vuokrat on tallessa.

Matkat rapakon taakse. Lasken tähän vuoteen mukaan myös joulukuun, sillä kuluvaa vuotta on vasta niin vähän takana. Tehtiin Matiaksen kanssa ikimuistoinen jazzvaellus New Yorkin ihmeelliseen maailmaan ja kohta siihen perään lähdettiin äidin ja siskon kanssa Karibialle Dominikaaniseen tasavaltaan pötköttelemään turkoosin meren rannalle.

 

Elämässäni:

Matias. Aivan ehdoton ykkönen on tämä jalo ritarini. Elämästä ei tulisi yhtään mitään ilman toista puoliskoani ja tutkapariani. Tai tulisi varmasti jotain, mutta on ihan älyttömän upea asia jakaa tämä päätön arki sellaisen ihmisen kanssa, joka ymmärtää edes hitusen siitä, mitä mun päässä tapahtuu. Tiedän monia muusikoita, jotka eivät missään nimessä halua muusikkoa puolisokseen, mutta meidän kohdalla tämä muusikko ja muusikko järjestely on ollut mielenterveyden kannalta hyvin pitkälti positiivinen asia.

Perhe ja ystävät. Tämä ei paljoa avaamista tarvitse. Vaikka meillä Matiaksen kanssa on ihanaa kahdestaan, tarvitsee ihminen ympärilleen turvallisen verkoston rakkaista ihmisistä. Mun verkosto on levittäytynyt ympäri maailmaa ja ehkä siitä syystä musta tuntuukin, että koko maailma on mun koti. Tähdet on olleet hyvässä asennossa tähän asti, kun niin mielettömiä tyyppejä on mun matkalleni osunut.

Musiikki. Tähän lajiin on vähän sellainen viha-rakkaussuhde, mutta ilman sitä ei olisi mun elämää juuri tällaisena, kuin se nyt on. Pitkään yritin miettiä jotain vaihtoehtoista ammattia, mutta siinä vaiheessa, kun päästin irti kaikista ”näin ihmisen kuuluu tehdä” ajatuksista, alkoivat palaset loksahtamaan paikalleen. Tälle asialle mä haluan antaa enemmän, kuin millekään muulle. En kuitenkaan enempää, kuin rakkaille ihmisille. Joku voi olla eri mieltä, mutta omassa elämässäni työ tulee aina vasta kakkosena. Ilman rakkaita ihmisiä ei mun sisällä olisi mitään, mistä ammentaa musiikkiin.

 

Minussa:

Positiivisuus (taas sama, kuin Liliesillä). Tämä on ehdottomasti asia, josta itsessäni pidän. Napisen paljon kaikesta turhasta, mutta yleismeininki on aina positiivinen. Vaikka elämän tuulettimeen osuisi kuinka paljon kakkaa,  yritän etsiä tapahtumista jotain positiivista. Kakkaa käytetään kasveillekin lannoitteena, joten ehkäpä vertauskuvallisesta kakastakin kasvaa hyvin ravittuja kukkasia, kun sen tajuaa hyödyntää oikein.

Muiden tsemppaaminen. Musiikkibisneksessä tulee helposti kateelliseksi ja mäkin olen myös välillä kateellinen. Olen kuitenkin päättänyt, että aina, jos voin auttaa jotain tyyppiä eteenpäin elämässä, on mun tehtävä niin. Jos vastaan tulee joku keikka tai työpaikka, johon tiedän loistavan tekijän, suosittelen häntä aina eteenpäin. Sanon myös aina, jos ihailen toisen tekemisessä tai olemisessa jotain. Sillä voi olla jollekin jopa todella iso merkitys, joten turhaan säilöä hyviä sanoja toisesta ihan vaan omassa päässä.

Hiukset. Tuntuu ihan älyttömän pinnalliselta listata tänne omat hiukset, mutta se on totta. Joskus teiniaikoina vihasin vähän luonnonkiharaa ja paksua hiuspehkoani, mutta nykyään mä rakastan sitä. Kriiseilen ulkonäöstä tämän tästä, mutta hiuskriisejä mulla ei ole vuosiin ollut. Ah, miten syvällistä.

 

Blogissani:

Lukijat. Yksinkertainen asia, sillä eihän tätä periaatteessa olisi, jos kukaan ei mun horinoita lukisi.

Mahtavat keikat. Blogin kautta ja sen takia olen kuunnellut todella monia aivan loistavia keikkoja. Kun kirjoittaa musiikkiaiheista blogia, on ihan suotavaa käydä keikoilla hankkimassa itselleen sisältöä, josta kirjoittaa.

Tulevaisuus. Tämä on samalla ihana, mutta myös pelottava juttu. Mä haluaisin tältä blogilta aika paljon. Toisin sanoen suunnitelmat on suuret, mutta aika näyttää käykö tässä yhtään mitenkään. Ei mikään loistava ajoitus, kun blogiskenen sanotaan olevan kuolemassa, mutta jos jotain olen elämänpolulla poukkoilemisesta oppinut, niin unelmia pitää olla. Ne saattaa vaikka toteutua.

 

 

Seuraavaksi haasteen saavat:

Randomilla-blogin Milla

Hey Girl-blogin Marika

Tyhjä ajatus-blogin Saranda

Teidät on kyllä varmaan haastettu jo jotain sata kertaa, mutta yritin olla tarkkasilmäinen ja tutkia, ettei blogissa ainakaan vielä ole julkaistu tätä juttua. Nyt teidät on haastettu siis jotain 101 kertaa.

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

Ps. Edellisessä postauksessa on käynnissa arvonta, josta voi voittaa itselleen ilmaisen keikan. Se voi olla häät, ristiäiset, hautajaiset, olohuonekeikka, parvekekeikka, auton takapenkillä soitettava keikka tai ihan mitä sä haluat. Aikaa osallistumiselle on vielä huomisen verran.

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentit

Lilies
Lilies & Life

Voi kiitos kivasti sanottu! <3 Kyllähän sä löysit niitä asioita, oli kiva lukea sun versio :) Hyvä tuo positiivisuus-kohta :D Ja mahtavaa, että töitä riittää! Oon niiiin kateellinen noista pidemmistä matkoista, vitsi kun pääsis itsekin... saa nähdä onnistuuko tänä vuonna vai joutuuko odottamaan pidempään.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.