Hakusessa yks tyylitaju kiitos

 

Tiedättekö sen tunteen, kun olet mielestäsi laittanut kerrankin aika mageet vaatteet päälle? Se on hieno tunne se, mutta mitäs jos sitä kestää aina vaan siihen asti, kun tapaat sen tyylitajuisen kaverin, jolla on aina siistimpi asu päällä, kuin sulla. Teillä voi olla vaikka ihan täysin identtiset vaatteet päällä ja silti sä näytät ojasta nousseelta sen kaverin vieressä.

Tervetuloa mun elämään. Mikä ihme siinä on, että kaupasta valikoituu olevinaan ihan hienoja ja tyylikkäitä vaatteita, mutta ihmisten ilmoilla ne muuttuvat ihan toisiksi. Vaihtaako joku ne salaa siinä kassalla eri vaatteisiin, kun kaivan lompakosta roposia tyylikkäiden vaatteiden toivossa? 

 

 

Samaan sarjaan menee mun mielestä myös kuvissa poseeraamisen jalo taito. Muotibloggarit osaa olla niin coolisti, kun taas itse samaa yrittäessä näytän siltä, että kohta tulee oksennus tai joku paikka kramppaa pahasti. Ollaan M:n kanssa tehty muutamia kuvaussessioita ja aina saan kuulla lauseen "Yritä olla jotenkin vähän luonnollisempi." Kysynpähän vaan, että miten sellainen onnistuu?

Kuvaan suurimman osan omista kuvista itse, ja ensimmäisiä promokuvia ottaessani lähdin aika itsevarmana liikkeelle ja poseerasin mielestäni ihan kivasti. Muutaman kuvan jälkeen katselin työni tuloksia ja kohtalokkaan naisen sijasta ruudulta katseli humalaisen näköinen tyyppi huulet jollekin duckfacen sukulaiselle mutristettuna. Sellasta. Edes duckface ei onnistu kunnolla. 

Yhtään helpompaa tyylitajukriisistä ei tee se, että M on todella tarkka omista vaatteistaan ja ulkonäöstään ylipäätään. Tyyppi seuraa ties mitä hiustrendisivustoja ja osaa kertoa, että mikä on milläkin hetkellä kuumin vallitseva trendi. Oma vallitseva trendi on tällä hetkellä lasten eläinsukkien käyttäminen. Ne on värikkäitä ja niistä tulee hyvä mieli. Suomessa lasten osastolla kenkiäkin myydään välillä 39 numeroon asti ja ne on paljon halvempia. Hyllystä löytyy ainakin parit kivan kirjavat lasten kengät, jotka ostohetkellä on omasta mielestäni olleet todella cool. Arvaatte varmaan, että mitä niille on tapahtunut sen tyylikkään kaverin nähtyä. Not so cool anymore.

 

 

Keikoille onnistun ihmeellisesti loihtimaan ihan siedettäviä asukokonaisuuksia. Ne ei ehkä ole mitenkään super trendikkäitä, mutta pikkumustalla pärjää usein aika pitkälle. Paitsi, jos pitää soittaa pasuunaa. Oma soittoasento on sen verran ronski, että pikkumusta päällä näkyisi katsomon perimmäiseen nurkkaan minkä väriset alushousut rouvalla on jalassa. 

Kerran eräs muusikko oli valinnut päällensä lyhyen hameen, mutta oli tarkistanut, että soitin tulee yleisön ja alushousujen väliin. Tyyppi oli ainoastaan unohtanut, että koska konsertti taltioitiin, oli kameramiehiä ja -naisia asettautunut moneen eri kuvakulmaan. Yksi heistä oli asettautunut valosillalle korkealle katonrajaan ja ikuisti keikan lisäksi artistin alushousujen värin jokaisella kerralla, kun kuvaa näytettiin suoraan ylhäältä. Hups.

 

 

Voisko joku kertoa, että mitä vaatteille oikein tapahtuu sovituskopin ja kodin välisellä matkalla?

Hypnotisoidaanko meidät sovituskopissa luulemaan, että ollaan tyylikkäitä ja kotona se taika sitten raukeaa?

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.