Ja ilta hämärtyi Moselin jokilaaksossa

Mosel-joki ja sen varrella oleva kaupunki Cochem on ensimmäinen paikka, jonne olemme Matiaksen kanssa matkustaneet yhdessä. Nykyään jo naurattaa, kun muistelee tuota reissua, mutta silloin ei tuoreessa parisuhteessa olevana kauheasti naurattanut.

Oltiin seurusteltu vasta muutamia kuukausia, mutta koska löysin todella halvat lennot Tampereelta Frankfurt Hahnin kentälle uskalsin ostaa ne, vaikka homma olisikin mennyt puihin. Meillä oli kaikki hienosti, joten lähdettiin hyvillä mielin matkaan. Alku vaikutti menevän putkeen ja ihastelimme maisemia haltioituneena, sillä paikka on niin romanttinen, että heikoimpia varmasti ällöttää. 

Olimme siis matkustaneet Saksaan setäni kunnostamaan ihanaan villaan, joka toimii myös hotellina. Kun juttelin setäni kanssa matkasta ja meidän sinne tulemisesta, unohtui keskustelusta varmasti yksi aika suuri asia. Tulisimme olemaan vastuussa hotellin respasta koko viikonlopun. Jep. Siinä me sitten muina nuorina rakastavaisina lomailtiin täysillä 1,5 päivää ja loput päivät pidimme huolta hotellista. Tavallaan siinä nähtiin kyllä jo aika hyvin, että meidän tiimi toimii saumattomasti. Vieraat olivat tyytyväisiä ja me saimme hyviä nauruja tulevaisuuden muisteluhetkiin.

 

 

Ei siis ole mikään ihme, että matkalla tänne Cochemiin tuli muisteltua taas tuota viikonloppua. Tällä kertaa varmistettiin monta kertaa, että eihän kyse ole mistään työkeikasta, sillä Matiaksen äiti saapuisi myös hotelliin muutama päivä meidän jälkeen. Ei meistä kyllä enää olisi tätä hotellia pitämäänkään, sillä sen rinnalle on kunnostettu myös toinen upea vanha rakennus, joten henkilökuntaa on jo reippaasti enemmän. 

Groningenista tänne ei ole mitenkään hurjan pitkä matka, mutta Saksalle tyypillisesti matkan varrella oli useita tietyömaita ja kiitettävästi ruuhkaa. Voimia ei ollut matkan jälkeen enää mitenkään hurjasti jäljellä ja ensimmäinen ilta kului varsin rauhallisissa merkeissä (paitsi, että viiniä tuli juotua ehkä vähän reippaasti, hah). Seuraava varsin pilvinen ja sateinen päivä otettiin myös rennosti, että jaksetaan taas tutkia paikkoja, kun porukkaamme liittyy yksi matkalainen lisää. 

Ajattelin omistaa hotelleille ja seuraavien päivien ohjelmalle ihan omat postauksensa, joten tässä olisi tällä kertaa tarina reissun päivästä numero 12.

Loppuksi: Muutama kuva uudemman hotellin terassilta.

 

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.