Jos meininki sängyssä ei olisikaan hiljainen?

 

Parisuhdeterapeutti H täällä huutelee jälleen! Jakelin tuossa tovi sitten vinkkiä Ikuiselle häämatkalle, joka toivattavasti aiheutti ihastusta ja päätyi edes yhden parin arkeen. Nyt pukkaa taas vinkkivitosta, tällä kertaa aiheena eräänlaiset petipuuhat.

Mulla oli suhteen alkuaikoina hyvin vahvasti mielessä, että M ei todellakaan pidemmän päälle jaksa katsella mun toilailuja. Tiedostan olevani aikamoinen paketti kestettäväksi, joten hyvä, ettei ollut laukut koko ajan pakattuina valmiiksi, jos lähtö vaikka olisi tullutkin. No eihän se tullut, vaan alttarille asti päädyttiin ja sielläkin se sanoi, että "tahdon", vaikka olisi voinut vielä karata. 

Meidän hääpäivä on 6.6. ja Suomen Itsenäisyyspäivänä ylittyi tuo puolen vuoden rajapyykki häiden jälkeen. Siitä päivästä lähtien (viimeistään) olen uskonut, että kyllä se tyyppi on ihan vakavissaan. Mua myös huvitti ihan kamalasti, että Itsenäisyyspäivänä M:n itsenäisyys oli vähän niinkun lopullisesti hävinnyt tältä planeetalta. 

 

 

Jotain asioita tuolta epäilysten ajanjaksolta on kuitenkin jäänyt elämään meidän perheeseen. Nimenomaan niihin sänkyhommiin. Yleensä kuvitellaan, että siellä hiljenee ajan kanssa, mutta eipäs hiljentynyt. 

Meikäläinen höpöttää ihan samalla tavalla, ja niin höpöttää M:kin.

Silloin vuosia sitten kysyin usein ennen nukahtamista, että oothan sä mun kanssa vielä huomennakin, mutta nykyään luotan sentään siihen, että juttu kestää ainakin ylihuomiseen ;)

Meillä on nykyään tapana ennen nukahtamista kysyä toiselta, että mitä ne jutut olikaan, joita toinen toisessa niin kovasti rakastaa ja ihailee. Voisi kuvitella, että vastaus on aina sama, mutta kun se ei ole! Aina tulee jotain uusia hyviä juttuja mieleen.

Pötkötellään siinä vierekkäin ja pidetään ällösöpösti toisiamme kädestä ja mietitään erilaisia hetkiä, joissa on ollut ihanaa. Oon huomannut, että sängyssä meillä on käsittelyssä erilaisia teemoja liittyen sillä hetkellä elämässä meneillään oleviin tapahtumiin ja mietintöihin. 

Välillä mietitään, että millaisia ollaan vanhoina. Leikitään yhdessä ajatusleikkiä siitä, kuinka M on omasta mielestään sellainen kärttyinen Jazz-pappa, joka vaan murisee kaikille, mutta kuitenkin muistaa suukottaa mua (kurttuiselle) suulle joka päivä monta kertaa.

Toisinaan palataan takaisin meidän hääpäivään ja fiilistellään kaikkea. Jokaista täydellisen epätäydellistä asiaa siinä päivässä. Muistellaan millaista oli, kun nähtiin toisemme firstlook-kuvauksissa Kaivarissa ja itkettiin kummatkin ihan täysiä onnesta. 

Joskus puhutaan mieltä painavista asioista, ja yhdessä mietitään, että miten tästä kaikesta (elämästä) selviää. Lopulta päädytään oikeastaan aina siihen ratkaisuun, ettei ihan tarkalleen tiedetä miten, mutta se tiedetään varmasti, että yhdessä.

 

 

Yksi ihan suosikki ajatusleikki on se, kun kerrotaan toiselle niistä ominaisuuksista, joita hänessä ihailee. Taas pääsee itku, kun mietin, että on se vaan sellainen homma, että hienon ihmisen rinnalla tulee jotenkin kovin vahvasti itselle sellainen tunne, että tahtoo olla parempi ihminen. Tietysti on ihan kiva, jos tahtoo noin muutenkin, mutta jotenkin tollanen tosi mahtava tyyppi saa nostettua myös sinut jollekin korkeammalle levelille.

Näistä petipuuhista on tullut niin tärkeä osa meidän arkea, että mennään lähes aina samaan aikaan nukkumaan. Herääminen sen sijaan tapahtuu eri aikaan monestakin syystä. Tärkeimmät niistä ovat ne, että minä tarvitsen paljon unta ja M tarvitsee aamulla aikaa herätä, yksin :D 

Joten yksi vinkki ällösöpöilyyn ja läsnäolemiseen parisuhteessa on se, että illalla ennen nukahtamista pidätte käsistä kiinni ja sanotte ainakin, että rakastatte sitä toista tyyppiä. Koska rakkautta, sitä me kaikki tarvitaan.

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Kuvat: Suvi Häyrinen

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.