Jos uusi vuosi ei tunnu miltään

Jouluaatto tulee ja menee. Siitä viikko eteenpäin ja jengillä on taas ykköset pykälässä. Edellisten päivien aikana on ehkäpä vietetty täydellisiä herkkuorgioita suklaiden ja ties minkä namien parissa. Vähintään yksi perheestä tekee lupauksen päästä alkavana vuotena elämänsä kuntoon ja aloittaa jopa matkan kohti kisalavoja.

Vuodenvaihteessa on jotain uskomattoman hienoa taikaa. Silloin hyvästellään vanha ja toivotetaan tervetulleeksi uusi. Kuin käärmeet me luomme nahkamme ja lähdemme kohti kevätlaitumia sydän ja mieli täynnä uusia suunnitelmia. Entäs, jos ei halua tehdä mitään suunnitelmia? Jos vähän jopa ahdistaa, että vuosi vaihtuu ja sen pitäsi olla taas edellistä parempi?

Ensimmäistä kertaa elämässäni en odota tulevalta vuodelta mitään. Ei ole sellaista kutkuttavaa fiilistä, että ui saakeli tästä tulee kyllä tähän astisen elämäni ehdottomasti paras vuosi. Sisimmässäni tiedän, että vuonna 2018 tulee tapahtumaan paljon, sillä kalenterissa on jo nyt vaikka mitä siistiä, mutta samalla vähän kauhistuttaa. Okei, olen hukannut kalenterini jonnekin Helsinki-Dominikaaninen-Helsinki välille, joten en voi olla ihan sata varma, että milloinka nämä siistit jutut tapahtuvat, mutta oli niitä siellä muistaakseni kuitenkin.

Hups.

Meillä oli ihanat juhlat vuoden viimeisenä päivänä ja kaikki oli täydellisen kohdallaan vuoden vaihtumista varten. Tai no aviomies oli Rukalla ja mä Vantaalla, mutta muuten aivan hyvät olosuhteet. Siinä vaiheessa, kun kaverit kyselivät, että mitä lupauksia mulla on tulevalle vuodelle, en osannut sanoa mitään. Huomasin vältelleeni ajatusta lupauksien tekemisestä, sillä pelkään, etteivät ne toteudu. Jos ei ole lyönyt mitään vetoja, on lupauksista toisaalta vastuussa vain itselleen. Mitä ihmettä mä siis oikein pelkään?

 

 

Onkohan nämä jotain aikuistumisriittejä nämä tällaiset pelkotilat tulevaisuuden suunnittelusta, vai jotain kapinaa sitä vastaan? Löydän itseni nimittäin vähän väliä haaveilemasta mitä kummallisimmista reissuista. Sellaisista viikkoja tai jopa kuukausia kestävistä. Tunnustan kuitenkin poteneeni vauvakuumetta joskus kesän ja syksyn taitteessa, joka viestii kaikesta muusta, kuin aikuisuutta vastaan kapinoimisesta, mutta siitä ei ole enää tietoakaan. Tuntuu hullulta, että siinä hetkessä kesän lopulla parasta olisi ollut rivarinpätkä ja vakituinen työ. Nyt mieli tekisi vain maailmalle kaikkea tavallista karkuun. 

Tulevaa on onneksi lopulta aika vaikea ennustaa. Tämän ajatuksen voimalla olen yrittänyt lohduttaa itseäni valjuista tunteista vuotta 2018 kohtaan. Muutamia juttuja voi kuitenkin aika varmasti ennustaa tapahtuvaksi tälle vuodelle:

 

  • Täytän 27 vuotta.
  • Teen keikkoja.
  • Kirjoitan tätä blogia ja tulossa on sen tiimoilta hyviä hommia.
  • Pyöritään Matiaksen kanssa kesäkuu jossain Hollannin ja Italian välillä. 
  • Heinäkuussa toimin kaason kunniatehtävissä.
  • Syksyllä alkaa viimeinen vuosi ammattikorkeakoulussa.
  • Sävellän ja sanoitan ainakin 4 biisiä.
  • Haaveilen jatkuvasti vähintään kuukauden pituisesta matkasta Aasiaan.

 

Listaa katsellessa tulee mieleen, että miten ihmeessä vuosi 2018 ei tunnu tällä hetkellä upean loisteliaan mageelta, koska onhan nuo listatut asiat ainakin mun henkilökohtaisella mittarilla todella jees.

Oonkohan mä ihan yksin tämän tunteeni kanssa, vai onko siellä muita, joille vuoden vaihtuminen ei aiheuttanutkaan sitä tuttua kutkuttavaa fiilistä, vaikka paperilla syytä juhlaan ja ilonkiljahduksiin olisikin?

Onko tämä sitä aikuistumista vai suojeleeko pikkuiset aivonystyrät mua vuoden 2018 päätä huimaavalta menolta? Laitan varmuudeksi jotkut tosi nopeet lasit lähettyville, jos meno tuleekin olemaan todella hurja!

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa
Share

Kommentit

Millie's
Randomilla

Mulla on jotenkin ihan erilainen fiilis. Mut tää onkin mulle poikkeuksellinen juttu, että jotenkin tuntuu erilaiselta vuoden vaihtuessa. Täytän tänä vuonna 30. Hui. Sullakin makeita juttuja tiedossa kyllä. :)

Henriika S.

Se on ihan paras tunne! Onnea jo nyt, syytä juhlaan on aina, mutta mun mielestä voit aivan hyvin alottaa vaikka jokaisen päivän laulamalla itelles onnittelulaulun! :D Toki se vois olla aika loistava tapa alottaa aamu aina, vaikkei tiedossa olisikaan pyöreiden vuosien juhlintaa. 

Millie's
Randomilla

Hahah, ihana ajatus! :) Jollakin tosin saattaisi mennä hermot jos oikeasti laulaisin JOKA aamu. :D 

Lilies
Lilies & Life

Sulla on vaikka mitä hienoa tiedossa tänä vuonna! :)

Mulla on vähän sama fiilis uudesta vuodesta... se ei oikein tunnu miltään. Ekaa kertaa en osaa (enkä uskalla) odottaa tulevalta vuodelta mitään ihmeellistä. Ei ainakaan yhtään tunnu siltä et tää olis nyt paras vuosi ikinä. Tai ehkä sillon just tapahtuu kun ei odota, jää nähtäväksi :)

Henriika S.

Ihania juttuja tosiaan tulossa, mutta jotenkin niitä fiilistelee vaan ihan tavallisesti (ei sekään huono vaihtoehto ole). Mä en jotenkin halua asettaa mitään paineita tulevalle vuodelle, ehkä tulossa on jotain mihin tarvitaan henkistä kestävyyttä.. tiedä sitten :D Oispa nämä meidän laimeat ja vähän pelokkaat fiilikset tulevasta, vain merkki jostain todella todella ihanasta <3 Vuoden kuluttua ollaan viisaampia! 

Lilies
Lilies & Life

Hyvin sanottu ettei just halua asettaa paineita tälle vuodelle! Toivotaan tosiaan, että tulossa olis jotain todella ihanaa <3 

Kommentoi