Junaepisodi: Nuoriso ei kuulu ekstra-luokkaan

 

Tulipa taas todistettua sellainen käytöstapojen ja ennakkoluulojen malliesimerkki junakäyttäytymisessä, että melkein menin kysymään suorituksen tehneeltä herralta mitenkä meni noin niinkuin omasta mielestä. En kuitenkaan ollut tarpeeksi rohkea, joten tyydyn tämän oman vuodatuskanavani käyttämiseen ja totean, että ei näin.

Välillä kuulee sivukorvalla hitusen vanhempien ihmisten päivittelevän nykynuorten käyttäytymistä, ja kuten monessa muussakin asiassa, olisi sillä hetkellä ehkäpä parempi katsella enempi sitä omaa napaa kohti.

Junaepisodi oli lyhyt, mutta siinä meni oikeastaan kaikki päin persettä. Kuvitellaanpa tilanne nyt mielessämme.

Juna on ihan täyteen ammuttu ja ainoat jäljellä olevat liput on ekstra-luokkaan. No, muutama opiskelija on jättänyt lippujen ostamisen ihan viime hetkille ja joutuu ostamaan ne kalliimmat liput, koska perille on päästävä. Juna on tosiaan aivan täynnä ja ihmiset istahtelevat vähän väärille paikoille, koska joku pitää klassisesti laukkua vieressään viestien, että olisi parempi, jos henkilö vaikkapa istuisi jonnekin muualle, vaikka on viereisen paikan ostanut.

Eräs nuorukainen ei kehtaa pyytää pariskunnan toista osapuolta siirtymään ostamaltaan paikalta, vaan menee istumaan lähellä oleville paikoille, sillä ne ovat tyhjät. Puolivälissä matkaa kyytiin nousee n. 60-vuotias mies siisteissä vaatteissa. Hän kävelee paikkansa kohdalle ja ilmoittaa: "Mun paikka."

Töks. Nuin vain. Äänensävy on hyytävän kylmä, eikä kenellekään jää epäselväksi, mitä mieltä mies on siitä, että poika istuu hänen paikallaan.

Poika on puhelimessa ja sanoo langanpäähän, että soittaa pian, sillä hänen täytyy siirtyä. Mies ei odota, että poika saa tavaransa kerättyä, vaan julistaa, kuin uutisen, että: "tämä on ekstra-luokka". Ihan kuin se olisi joku sellainen paikka, jonne pojalla ei ole asiaa. Kuvitella nyt nuorisoa ekstra-luokassa. Ennenkuulumatonta. 

Mies toistaa sanansa tehden varmasti selväksi, että hän paheksuu tuollaista ilman lupaa ekstra-luokkaan tulemista. Poika nousee ja pahoittelee. Hän kertoo, että hänellä on kyllä paikka vaunussa, mutta siinä istuu joku ja hän ajatteli, ettei ollut niin kamalaa antaa pariskunnan istua vierekkäin, kun paikka osoittautui olevan tyhjä Jkl-Tre välillä.

Että kuulkaas. Ekstra-luokassa voi istua ihan kuka tahansa, jos on sinne lipun ostanut. Tietysti tätä "anteeksi, tässä olisi minun paikkani" juttua ei tarvitse sanoa, jos kaikki menevät heti omille paikoilleen. Ymmärrän harmituksen, mutta kai asiansa voi esittää silti vähän nätimmin. 

Mikäköhän antaa oikeudet vanhemmalle ihmiselle puhutella nuorta tuolla tavalla, kun nuorison kielenkäyttö on kuitenkin useasti asia, josta annetaan negatiivista palautetta. Mitäs jos herra olisi istunut pojan paikalla ja saanut itse samanlaista palautetta?

Olisikos se taas niin, että näillä upeilla esimerkeillä on joku yhteys nuorison käytökseen?

Suattapi olla.

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Seuraa blogia Facebookissa // Instagramissa
Share

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.