Käykää ihmiset jazzkeikoilla!

Eilen illalla hykertelin onnesta, kun astelin ovesta sisälle täpötäyteen Poppariin (entiseen Jazzbaariin). Toiseen settiin mennessä keikka ilmeisesti myytiin jopa loppuun. Vaikka kuinka yrittäisi maalailla vaaleanpunaisia kuvia jazzkentästä, on todettava, että kyseessä oli aikas harvinaislaatuinen juttu. Nykyään jazzkeikoille löytää onneksi jatkuvasti enemmän jazzdiggareita, mutta harvoin paikat on ihan ääriään myöten täynnä. Jazz alkaa olla taas muodikasta, mutta eipäs tuuleteta vielä. Tämän trendin vakiinnuttamiseen tarvitaan teitä musadiggarit.

Eilen Popparin lavan valtasi Jukka Perko Tritone. Lavalla esiintyvät muusikot eivät todellakaan olleet mitään toisaapäivänä jazzin tähtitaivaalle singahtaneita hahmoja, vaan basisti Antti Lötjönen, rumpali Teppo Mäkynen ja yhtyeen keulahahmo, Jukka Perko, joka on jo 19-vuotiaana soittanut rapakon takana Dizzy Gillespien orkesterissa, ovat yksiä arvostetuimpia jazzareita tässä maassa. 

Tänään en omista tätä juttua kuitenkaan eiliselle keikalle, vaan paikalla olleen ihmismäärän fiilistelylle. Kuten Perkokin eilen sanoi:

"Me teemme musiikin vain melkein valmiiksi. Lopullisen ja valmiin muodon se saa teidän päissänne." 

Näin se on. Ilman teitä ei ole meitä. Tästä syystä on niin tärkeää, että tämän striimausaikakauden pitäessä musiikkiskeneä otteessaan, yhä useammat poistuisivat kotoa livemusiikin pariin.

Erityisesti jazzissa livetilanteet ovat se koko homman suola, sillä levyille päätyvät biisit on pakko purkittaa johonkin tiettyyn aikaan, tai levyt kestäisivät vuosisatoja. Keikalla se taika pääsee vasta kunnolla tapahtumaan. Siinä hetkessä muusikoiden ja yleisön vuorovaikutuksen tuotteena syntyy kerta toisensa jälkeen jotain uniikkia ja ennenkokematonta.

Toki onhan siinäkin oma fiiliksensä, kun yleisössä on kolme ihmistä, joiden kaikkien nimet voi kysyä keikan edetessä ja laulaa/soittaa sitten todella henkilökohtaisella otteella, mutta let's face it: tähän tarvitaan teitä ja mielellään paljon.

 

 

Mitä keikkoja sinä meinaat mennä kuuntelemaan tänä keväänä?

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentit

raijairina

Ah, niin hyvin sanottu Perkolta!!

Mä olen käynyt jazzkeikoilla pienestä pitäen isäni kanssa ja oppinut tuntemaan oloni kotoisaksi siinä harmaantuvassa miesyleisössä. :D Mutta todellakin olisi syytä saada päivitystä tähän yleisöön ja jazz näkyviin isommin! Mä oon onnellisena seuraillut vierestä mm. Mopon menestystarinaa; just tällaista tuoretta ja raikasta nuorta meinkiä tarvitaan ja sun kaltaisia nuoria hyviä tyyppejä viemään genreä eteenpäin! ;) Keep on keepin' on!

Henriika S.

Perkolla on kyllä sana hallussa! Eilen taas niin monet naurut tuli naurettua.

Siellä mäkin ihan kotoisasti harmaahapsien joukossa seikkailen :) Toki ilahduttaa ihan mielettömästi, kun huomaa uusien kasvojen löytävänsä tien Jyväskylän jazzkeikoille, eilenkin oli monta vielä tuntematonta kasvoa yleisössä!

Mopolla keulii todellakin nyt ja yksi ihan lemppari on myös (liekö Mopon Eetin ja Lindan takia) Njet Njet 9. Kaikkeni teen, että jazz ja yleisö löytäisivät toisensa.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.