Köyhät töihin rikkaiden festareille

 

Nyt oli kuulkaas sellainen festarikokemus, että vieläkin vähän ihmetyttää.

Kuvittele mielessäsi katu, jota reunustaa ikivanhoja korkeita puita ja taloja, joihin kenelläkään ei kuuluisi olla varaa. Seuraavaksi maalaa mieleesi sellainen tilanne, jossa joku Pentti ja Rami - tässä tapauksessa varmaankin Gerben ja Joost - eräänä kauniina päivänä huudellessaan tuuhean vatupassilla tasatun pensasaidan ylitse ovat saaneet päähänsä, että olis aika kiva, kun omalla pihalla olisi maan johtavia jazz-muusikoita soittamassa:

"Vois rakentaa vaikka kaikkien pihalle oman lavan ja sit sellasen ison päälavan tohon Joriksen (suom. Jori) pihalle. Tulis sillekin ylisuurelle etupihalle jotain käyttöä."

"Okei, nyt meillä on ajatus valmiina, mutta mites tällainen nyt toteutetaan. Ainiin onhan meillä rahaa omasta takaa vaikka kuinka paljon, joten voidaan palkata muusikoita. Onneksi muusikoille ei tarvitse maksaa kauheasti. Halpaa hupia! Nehän soittaa siks, koska se on kivaa. Voivat laittaa kotisivuille sitten, että ovat soittaneet ihan oikeilla festareilla. Esiintymiskokemusta kato. Se on aina hyvästä."

"Pyydetään paikalliselta jazzkoululta kans joitain opiskelijoita soittamaan ja annetaan niille vähän karkkirahaa. Voidaan sanoa, että tuetaan paikallisia lupaavia muusikoita. Todella hyvä."

"Pitäiskö vuokrata Joriksen pihalle sellanen järkyttävän kokonen lava, niin että se joutuu hoitamaan sen nurmikkoa koko seuraavan vuoden kuntoon. Ei se kehtaa kuitenkaan kieltäytyä, kun sen talo sais eniten huomiota sen päälavan takia"

"Joo pitäis. Saapahan jotain muuta tekemistä, kuin naapureiden kyttääminen ja rahojen laskeminen."

 

 

Onko tilanne selkeänä mielessä?

Hyvä. Olin viikonloppuna nimittäin esiintymässä tällaisilla festareilla. En käytä yhtään värikynää, kun sanon, että fiilis oli maaginen. Suoraan sadusta. Joidenkin onnekaiden kotikatu oli muuttunut jazz-paratiisiksi. Niin kaunista ja vihreää.

Ohjelma koostui todella laadukkaista esityksistä ja koko homma huipentui Noordpool orkesterin keikkaan, jossa feattaamassa oli kaikki päivän aikana esiintyneet superstarat. Lavalla oli yhtä aikaa bigband, jousisoittajia, harppu ja ties mitä muuta. Suuren maailman meininki. Ihan vielä ei suomalainen wannabe jazzlaulaja päässyt starailemaan päälavalle, mutta vielä jonain päivänä on mun vuoro. Huipulle tähdätään ;)

Oikeasti en usko, että tapahtuman takana olevat ihmiset ovat sellaisia, kuin alussa kuvailin, mutta se oli ensimmäinen asia, joka kateellisen rahattoman muusikon mieleen tuli. Päivän konsertit olivat ilmaisia viimeistä päälavalla tapahtunutta spektaakkelia lukuun ottamatta. Meille esiintyjille annettiin passit, joilla saatiin kulkea vapaasti ympäriinsä ja bäkkärinä toimineesta puutarhasta sai hakea ruokaa, juomaa ja maailman parhaita brownieita (joilla ei kuitenkaan päässyt avaruuteen, vaikka Hollannissa ollaankin).

Oiskos Suomen päässä kellään hienoa kotikatua, mukavia (ja rikkaita) naapureita ja kiinnostusta jazz-festareiden järkkäämiseen? Täällä ois jo yks esiintyjä valmiina!

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.