Kreisi kesäleidi on herännyt

Vielä huhtikuussa lähettelin kavereille Hollantiin kuvia lumikinoksista ja siitä, että Suomessa on ikuinen talvi. Sanotaan, että suomalaiset on sisukasta kansaa, ja niin se kesäkin päätti päräyttää suomalaisen sisukkaasti kertarykäyksellä. Ehdin tässä välissä jo vähän suremaan, että tuleeko se kesä ikinä, mutta kun vihdoin toissa päivänä pääsin ihmisten aikoihin ulos aurinkoon, heräsi kreisi kesäleidi taas eloon. Se on väistämätön fakta, että muhun sopii täydellisesti biisin sanat "aaaaaa kesän lapsi mä oooooooon...". 

Matias tietää, että kesä ja lämpö on mulle tosi voimaannuttavia asioita ja arvatkaas mitä. Se alkoi jokunen päivä sitten puhumaan siitä, että haluaisi viedä mut yhteen paikkaan. Ei kuitenkaan suostunut kertomaan, että minne. Mietin pienessä päässäni, että ei me voida ulkomaillekaan nyt lähteä, koska vähän en uskalla edes ajatella, kuinka paljon olis vielä töitä jäljellä, ennen eeppistä kesäseikkailua Suomen rajojen ulkopuolella.

Toissa päivänä koulun leikkimielisen futispelin jälkeen se sanoi, että käydään nopeasti kotona ja sitten lähdetään sinne paikkaan. Ota kamera mukaan. Lähdettiin kipittämään jäätävää vauhtia kohti tätä salaperäistä paikkaa ja lopulta paljastui jotain paljon parempaa, kuin ulkomaanmatka. Paikka, jossa tajusi, ettei matkan tarvitse olla todellakaan pitkä löytääkseen paratiisiin. Syy meidän kiireelle oli (mun silmille) kesän ensimmäinen auringonlasku.

Pitäisi muistaa niin paljon useammin matkustaa myös arkena näihin lomapaikkoihin. Meillä kävelyyn ja fiilistelyyn meni vain tunti. Ei huono, jos miettii, että siinä ajassa ehdittiin paratiisiin ja takaisin.

Koska kesää on vielä jäljellä, ottaisin mielelläni vinkkejä kotimaan matkailuun juurikin tällaisten paratiisien osalta. Mikä on sun paratiisi täällä Suomessa?

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.