Laitetaan vahinko kiertämään

"Meidät saa kutsua muuten kahville, tullaan tosi mielellämme kylään."

 

Näin sanoin tuntemattomalle mummolle, joka asuu meidän talossa. Jäätiin Matiaksen kanssa sattumalta jutulle ja siinä perinteisessä "jaahas me tästä menemmekin" kohdassa tuli sellainen olo, että nyt on kutsuttava itse itsensä tämän naisen luokse kylään. Se tapahtui jotenkin niin odottamatta ja yllättäen, että kaikki meistä kolmesta hämmentyivät. Ilmettä, joka tämän vanhan naisen kasvoille ilmestyi, en unohda ikinä. Se oli niin aidosti onnellinen ja täynnä lämpöä, että itkuhan siinä tuli, kun rouvan ovi oli mennyt kiinni. Miten niinkin arkinen asia, kuin kahville meneminen, voi merkitä toiselle siinä hetkessä kaikkea. 

Kerroimme illalla ystävillemme tästä kohtaamisesta ja ilmoille nousi letkautus, että "laitetaan vahinko kiertämään". Tässä tapauksessa olisi voinut sanoa, että laitetaan hyvä kiertämään. Jotenkin sitä elää niin omassa kuplassaan ja miettii asioita, jotka ovat itselle ajankohtaisia, etteivät näinkin helposti toteutettavat asiat tule mieleen ollenkaan. 

Kuinka paljon multa vaaditaan, että olen edes tunnin kuukaudessa läsnä tälle henkilölle? No ei mitenkään kamalasti. Omat isovanhempani ovat jo kuolleet ja siitäkin syystä eilinen kohtaaminen kosketti. Käytiin mummilassa vain muutamia kertoja vuodessa, ja nuorempana ihmettelinkin, että miten se mummi jaksaa soittaa meille joka päivä. Eihän täällä ehdi tapahtua päivän aikana juuri mitään. Nyt ymmärrän, että kyse ei ole siitä, että langan toisessa päässä odotettaisi meidän elämän olevan jotenkin todella mullistavaa, vaan siellä taistellaan yksinäisyyttä vastaan. Sitä vierasta, joka tulee kutsumatta.

En tarkoita nyt, että jokaisen pitäisi paukata lähellä asuvien vanhusten ovelle ja tarjota itseään kahviseuraksi. Homman on lähdettävä aidosti itsestään ja kiinnostuksesta toista kohtaan. Toisaalta joskus sitä on luultavasti itse samassa tilanteessa. Omia lapsia ei välttämättä ole ja ainoat sosiaaliset kontaktit on juurikin näitä rappukäytävässä vaihdettavia tervehdyksiä.

Ihminen, jolla on melkein neljä kertaa enemmän elettyä elämää takana, voi ihan varmasti rikastuttaa myös mun elämää. Ainakin näin haluaisin uskoa. Sen pienen keskustelun aikana kävi jo ilmi, että asia, jota rouva kaipasi eniten, oli aito kohtaaminen. Voisin kuvitella, että jos joskus itse olen samassa tilanteessa, haluaisin juurikin sitä, että minua kohdellaan ihmisenä, joka on elänyt arvokasta elämää. Haluaisinkin ajatella, että ehkä meidän talossa asuu silloin joku nuori, joka haluaa myös aidosti kuulla, mitä kaikkea ihmeellistä minun elämässäni on tapahtunut. 

Eihän tässä voi ennustajaksi ryhtyä, mutta ehkäpä tämä "vahinko" vielä lähtee tästä kiertämään ja vuosien päästä pöydän ääressä istuu joku nuori, joka kuuntelee meikäläisen juttuja.

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Kommentit

Millie's
Randomilla

Mullakin oli täällä Jyväskylässä sellainen mummukaveri naapurissa. Ystävyys ikävä kyllä lopulta loppui siihen, kun sanoin mummulle, että kannattaa ehkä syödä niitä lääkärin määräämiä mielialalääkkeitä. Onneksi mulla on nykyään SPR:n ystävätoiminnan kautta semmoinen ihana papparainen, joka asuu vieläpä tässä lähellä. On ollut kyllä kaikin puolin antoisa kokemus niin itselle kuin hänelle. :)

Henriika S.

Voi ei! Toivottavasti mummu lopulta päätti alkaa syömään niitä lääkkeitä! Tollanen ystävätoiminta on kyllä ihan hurjan tärkeetä, ihana sinä! :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.