Laulajan tavallinen torstai

Minnean muruja -blogin herättelemänä muistin, että myös multa toivottiin arkisia juttuja ja paljastuksia tavallisesta arjesta. Arjesta, jossa tasapainoilen laulajan, opiskelijan, opettajan ja pasunistin roolissa. Otin eilen itseäni niskasta kiinni ja ryhdyin kuvaamaan päivän tapahtumia. Täytyy jo heti paljastaa, että persiilleenhän se vähän meni. 

8.30

Herätys soi. Väsyttää niin paljon, että kiukuttaa. Kuulostaa myöhäiseltä, mutta unirytmi on optimoitu työaikoihin, jotka alkavat usein vasta klo 21 maissa. Tästä syystä herätys soi normaalisti myöhemmin, jos aamulla ei ole ohjelmaa. 

Ensimmäisen kahvikupillisen jälkeen alan tajuamaan, että olen oikeasti hereillä ja ulkona on vielä kaiken lisäksi aivan mieletön kevätsää. Muistan sähköpostiin tulleen viestin käytettyjen kameratarvikkeiden myynnistä ja klikkailen itseni sivustolle. Löydän sieltä laajakulmalinssin, jota olen pitkään harkinnut. Tajuan että se on useita satoja halvempi, kuin uutena ostettu ja päätän sijoittaa siihen. Haaveillessani kesän reissusta ja kaikista upeista kuvista Alpeilta menee ajantajuni täysin ja huomaan olevani melkein myöhässä laulutunnilta.

11.00

Hiukset märkinä ja ääni avaamatta kipitän luokkaan. Olin kuukauden flunssassa ja edelleen poskionteloista valuu vähän limaa, joka haittaa aina aluksi laulamista. Tunnista tulee lopulta kuitenkin todella antoisa. Pyydän vinkkejä todella korkeiden äänten laulamiseen ystäväni tutkintoa ajatellen ja tunti loppuu todelliseen oivalluksen tunteeseen, kun palaset loksahtelevat yksi toisensa jälkeen paikalleen.

12.15

Juoksen nopeasti vessaan ja palaan luokkaan seuraamaan seuraavan opiskelijan tuntia. Opintoihin kuuluu tuntien seuraaminen ja oma listani on pahasti jäljessä. Manailen mielessäni, että miksi hommat on taas pitänyt jättää ihan viime tippaan.

 

 

13.30

Suuntaan koulun ruokalaan ja tutkailen lounasvaihtoehtoja. Olen nyt jo lähes 1,5 kuukautta siivonnut ruokavaliota ja huomannut, että hiilihydraattien rajoittaminen saa olosta huomattavasti paremman. Tarjolla on vähän nihkeitä vaihtoehtoja ja lopulta päädyn pippuriseen lihakastikkeeseen. Heti maksamisen jälkeen harmittaa, etten ottanut hernekeittoa. Taas meinaa kiukuttaa, vaikka siihen ei ole mitään syytä.

14.15

Odottelen oppilasta tulevaksi, mutta häntä ei kuulu. 

14.26

Laitan oppilaalle viestin, että odottelen ruokalassa. Vastausta eikä oppilasta kuulu. Odotan vielä hetken ja menen luokkaan harjoittelemaan omia bassopasuuna stemmoja Jyväskylä Big Bandin ja Jyväskylä Sinfonian keikoille. 

 

 

16.30 

Oppilas laittaa viestin, että oli unohtanut ilmoittaa esteestä. Eipä se mitään, sain itse harjoiteltua. Vähän aikaisemmin oli tullut toinenkin viesti, jossa ilmoitettiin tuntien perumisesta. Se tuli opettajalta, jonka tunteja olin menossa seuraamaan. Päätän syödä vielä uudestaan. Tällä kertaa otan sitä hernaria.

18.45

Saan melkein sydärin, kun tajuan olevani 15 minuuttia myöhässä treeneistä. Olen istunut ruokalassa tekemässä töitä kesän Summer Jazz Club -konserttisarjaa varten. Olemme ensimmäistä kesää Matiaksen kanssa sen tuottajina ja työt ovat osoittautuneet niin mielenkiintoisiksi, että ne vievät mukanaan. Pakkaan kamat turbovaudilla, laitan viestin pasuunasektion whatsapp-ryhmään ja kipitän tien toiselle puolelle. Avaan kotelon käytävässä ja kasaan bassopasuunan valmiiksi studion ulkopuolella, että voin kävellä ovesta suoraan paikalleni.

21.30

Treenit loppuu ja pummin yhdeltä trumpetistilta kyydin kotiin. Matka on oikeasti lyhyt, mutta en millään jaksaisi kävellä yli 10 h päivän jälkeen pasuuna olalla. Soitan Matiakselle ja sanon olevani matkalla. Hän kysyy, että laittaako parsat uuniin. Sydän meinaa pakahtua. Rakas mieheni on käynyt kaupassa ja ostanut parsaa. Kaikki päivän perumiset ja unohdukset haihtuvat sillä sekunnilla.

22.30

Istutaan sohvalla ja käydään läpi lauantain keikan ohjelmaa. Keikka on hieman spesiaalimpi, sillä meiltä on tilattu muskarityylinen esitys. Se on itse asiassa keikka, joka arvottiin täällä blogissa. Päädytään tarinalliseen spektaakkeliin, jossa prinsessalta on hävinnyt tiara. Sen etsimiseen tarvitsemme lasten ja aikuisten apua. Ollaan kummatkin sen verran väsyneitä, että päätetään jatkaa suunnittelua huomenna.

 

 

00.15 

Makaan sängyssä ja selailen vielä vähän instagramia. Asetan herätyksen soimaan yhdeksän jälkeen, sillä työt kutsuvat vasta iltapäivällä. Vaihdetaan hyvän yön suukot ja kummatkin nukahtavat hetkessä.

 

 

Mitä muuta te haluaisitte tietää mun elämästä?

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentit

Millie's
Randomilla

Ihan paras my day-postaus, mitä oon lukenut. Yleensä nää vähän ärsyttää mutta ah, sun arki kuulostaa niin kivalta!

P.s. Muakin usein kiukuttaa ilman syytä. Ja joskus ei kiukuta, vaikka pitäisi.

Henriika S.

Hahaa, kiitos! Ihan sekoa tää elämä välillä on. Eilen olin pasuunaope, illalla laulajana keikalla, tänään aamulla bassopasunistina treeneissä ja päivällä prinsessana lasten synttäreillä esiintymässä :D Nyt oon ihan vaan räjähtänyt Henni, joka keräilee sohvalla huomista varten.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.