Lomalla viimeinkin, en osaa ottaa iisimmin.

 

Loma. Kuukauden kestävä loma. Mitäs nyt?

Palattiin keskiviikkona pysyvästi Suomeen ja tavallaan loma alkoi jo silloin. Juhlittiin lauantaina rakkaiden ystäviemme häitä, mutta oltiin luvattu soittaa häävalssi ja muutama muu biisi, joten työmoodi pysyi yllä. Oikeastaan viimeisen kuukauden ajan olen huomannut kehossa tuttuja ylikierroksilla käymisen merkkejä. Sydän tykyttää koko ajan vähän nopeammin ja on muutenkin jotenkin tosi nopea olo koko ajan.

 

 

Tuntuu sitä, että olisi kiire koko ajan, vaikkei mihinkään ole pakko mennä. Voisin nukkua vaikka koko päivän, jos haluaisin, mutta keho ja mieli eivät osaa rauhoittua. Tavallaan tämä fiilis on ihan hyvästäkin, jos hommaa on paljon ja pitää saada asioita aikaiseksi, mutta pidempään jatkunut stressi on kyllä aivan berberistä. Pahimpana se on tähän mennessä ollut kaksi vuotta sitten valmistumisen ja häiden kynnyksellä. 

Oltiin varattu pöytä Jyväskylästä Pöllöwaarista ja tarkoitus oli juhlistaa valmistumista vanhempieni ja M:n kanssa. Alku meni hienosti, mutta jälkiruuan kohdalla alkoi kroppa pettää. Sydän tykytti ja alkoi tulla todella huono olo. Harmitti ihan tajuttoman paljon, että jouduttiin lähtemään ravintolasta niin nopeasti, sillä vanhempieni kanssa meillä on tapana keskustella pitkään ruokapöydässä ja parantaa maailmaa. Pöllöwaarin ruoka on myös taivaallisen hyvää, eikä siitä jäänyt juurikaan muistijälkiä, kun aviojen tilalla oli kaurapuuroa.

 

 

Siinä hetkessä säikähdin aika paljon. Tajusin ensimmäisen kerran, että keho ja mieli eivät kestä ihan kaikkea. Välillä on pakko levätä. Jos aina ajattelee, että ensi viikonloppuna sitten lepään, käy lopulta niin, että homma hajoaa käsiin.

Huomaan itsessäni nyt samoja merkkejä, kuin tuona keväänä. Nyt on oltava tarkkana, että rauhoitun oikeasti. Lomalla juoksee helposti paikasta toiseen ja tekee mahdollisimman paljon, koska arkena ei muka kerkeä. Usein olen tehnyt itselleni listan asioista, jotka haluan tehdä lomalla, mutta nyt se jää tekemättä. 

Vuoden 2017 heinäkuu tulee olemaan kuukausi ilman tehtävälistoja. Ainoa tehtävä on rauhoittua oikeasti ja saada tämä tykytys rinnassa rauhoittumaan niin, että pystyn taas nukkumaan 12 tuntia yössä jos siltä tuntuu. 

Tästä syystä vie matka tänään mökille täydellisen rauhan keskelle. 

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Share

Kommentoi