Maanantai on viikon paras päivä

Mä en ole koskaan oikein tajunnut, että mikä siinä maanantaissa on niin kamalaa. Pienenä musta oli ihanaa mennä kouluun (koska olin siinä hyvä). Toki elämässä on ollut hetkiä, jolloin maanantai on ollut sitä kamalinta kuravelliä, mutta karkeasti yleistäen ei maanantaissa ole mitään vikaa. Itse asiassa se on parhaimmillaan mun lemppari kaikista viikonpäivistä.

Miksi? No koska olen saanut välillä maistaa tuota muusikkouden jaloa hedelmää: maanantaivapaata. Jep, aika usein maanantait on meillä niitä vapaapäiviä. Poikkeuksena tietysti ne ryökäleet, jotka ovat voittaneet kovalla työllä jonkun orkesteripaikan ja tekevät sitä riemullisen säännöllistä työtä, josta maksetaan kuukausipalkkaa. Niillä on myös palkallinen kesäloma ja se on ihan saakelin pitkä. Koska minä soitan pasuunaa vain juuri sen verran, että voin käydä välillä noissa orkestereissa keikalla, on mulle tuollaiset kuukausipalkalliset hommat tavoittamattomissa. Toki, jos joku orkesteri haluaisi palkata laulajan, joka soittaa välillä pasuunaa, saa mut kutsua koelauluihin.

Viime vuonna Hollannissa elettiin aikaa, jolloin mulla ei ollut edes kalenteria. Muistin kaikki menot (jotain kaksi koko vuonna) ja viikonloput oli lähes poikkeuksetta vapaana. Sain maistaa hetken elämää, jossa on viisi työpäivää ja kaksi vapaapäivää. Tietysti kokemus oli hieman harhaanjohtava, koska myös viikonloppuna piti treenata. Usein se jäi kyllä aika vähälle, mutta siellä aivojen perukoilla ajatus treenaamisesta poltteli syyllistäen, joten ihan täydellisestä viikonloppukokemuksesta en voi tässä tapauksessa valitettavasti puhua.

Mua alkoi ahdistaa. Musta oli jopa kamalaa, kun aika meni niin nopeasti. Odotin viimeistään keskiviikkona perjantain viimeisen tunnin loppumista ja lauantaina olin jo kauhuissani siitä, että kohta on maanantai. Nyt, kun istuskelen tässä kotosalla maanantaina, on päivässä ihan erilainen fiilis. Tuntuu etuoikeutetulta olla kotona, kun tietää monen olevan töissä, vaikka mähän oon usein töissä viikonloppuna, kun muut on vapaalla.

Arkivapaissa on myös sellainen taika, että silloin saa asioita ihan eri tavalla aikaiseksi, kuin viikonloppuna. Kun koko muu maailma ympärillä huhkii menemään, tulee itsekin tehtyä asioita helpommin. Ehkä ilmassa on niin paljon tekemisenergiaa, että se tempaa mukaansa. Monesti teen maanantaivapaapäivänä paljon enemmän hommia, vaikka silloin voisin periaatteessa vain pötkötellä sohvalla ja rapsutella mahaa.

Tässä on selkeästi nyt joku sellainen ajatusmalliin liittyvä jippo, joka pitää ratkaista, ettei joku tietty viikonpäivä tuntuisi hohdokkaammalta, kuin toinen. Oonkohan mä ainoa, joka on vapaalla mieluummin arkena, kuin viikonloppuna?

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa
Share

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Olen kyllä vähän kade tuota maanantaivapaasta, mutta toisaalta, en olisi kovin halukas luopumaan viikonloppuvapaistani :D

Olipa kiva käydä yhdessä syömässä! Otetaan pian uusiksi!

Henriika S.

Jotenkin tosi hassua, miten arkivapaa voikin tuntua niin erilaiselta. Käytännössähän mun arkivapaat on "viikonloppu", kun työviikko alkaa usein keskiviikkona, mutta ei se silti ihan sellaiselta tunnu :D

Ja ehdottomasti pian taas joku ravintola testiin!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.