Mummojen kanssa kilpasilla

 

Terveiset Jyväskylästä! Sisustushullu on kuoriutunut kolostaan ja odotteli tänään heti aamusta sormet syyhyten koulun atk-luokassa, että keskustan Tokmanni aukeaa ja hän pääsee ostelemaan kaikkea todella tärkeää krääsää, jota ehdottomasti tarvitaan meidän uuteen kotiin.

Oikeastihan täällä on käynnissä Jyväskylä Big Bandin levyn äänitykset, joita tulin fiilistelemään ja napsimaan muutaman kuvan muistoksi, sillä sattuneesta apteekkityörupeamasta, en päässyt itse soittamaan näihin äänityksiin. Pakko myöntää, että kyllähän se vähän sielussa kirveli, kun näki kaikki kaverit soittamassa ihanaa musiikkia, kun itse sain tyytyä kuvien ja videoiden napsimiseen.

Täällä olemiseen on oikeasti toinenkin syy, ja se on meidän kämpän siivoaminen ennen ensi sunnuntain muuttoa, joten aikaisesta herätyksestä johtuen ehdin hienosti ennen kauppojen aukeamista perustella itselleni vaikka miten monella tavalla, että tarvitaan ainakin uudet verhot, saippuapumppu tai se sellainen juttu mistä tulee käsisaippuaa, eteiseen tarvitaan todellakin sellainen kuramatto ja paljon muuta. Henget alkaa puhuttelemaan mua aina viimeistään siinä vaiheessa, kun seison rullaportaissa matkalla kohti Tokmannin sisäänkäyntiä.

 

 

Krääsäkaupoissa on jotain todella maagista. Tunnen monia, jotka ahdistuvat kaikesta siitä tilpehöörin paljoudesta ja se on ihan okei, mutta mä rakastan niitä. R-a-k-a-s-t-a-n. Toinen ihan lemppari juttu on Lidlin keskikäytävillä olevat vaatteet ja sen sellaiset. Siinä menee helposti puolisen tuntia, kun hypistelee menemään työkalupakkeja ja alkkareita, usein (onneksi) ostamatta kuitenkaan mitään.

Se hypistely on se paras juttu. Riittää, että on mahdollisuus omistaa ne tuotteet, joita en tietysti ennen sitä hetkeä edes tiennyt haluavani omistaa. Siellä näytön toisella puolella on varmaan jo herännyt kysymys, että miksi mä en vaan mennyt heti kuvien ottamisen jälkeen siivoamaan ja vastaus on se, että jätin tietoisesti kaikkien pesuaineiden ostamisen tälle päivälle, että pääsen varmasti kaupoille.

 

 

Tänään norkoillessani Forumin kulmilla puhuen kasuaalisti puhelimeen yrittäen parhaanimukaan naamioitua, etten todellakaan odota kieli pitkällä taivaan porttien (Tokmannin ovien) avautuvan, tein huomion, etten ole yksin liikenteessä. Olin jo ihan ehtinyt unohtaa mummelijonot kauppojen ovien edessä. Siinä ne töröttää valiina ampaisemaan sisälle, kunhan ovea edes vähän raotetaan.

Ehdoton voittajasuoritus oli se, kun ne ylöspäin liikkuvat kalterit nostettiin ensin kassojen edestä ylös ja vasta sitten sisäänkäynnin edestä, olivat ne kaikkein kokeneimmat jonottajat pyyhältäneet sisälle kassojen kautta monta hetkeä ennen, kuin varsinainen sisäänkäynti oli auki. Yritin etsiä jotain tarjoustuotetta, jota olisi ollut myynnissä vain tietty määrä, mutta ei löytynyt ei. Siellä oli vaan todella nopeeta jengiä liikenteessä.

 

 

Samanlaista ihmeellistä syöksymistä tapahtuu myös julkisissa kulkuneuvoissa. Välillä metrosta ei meinaa päästä ulos, kun vastassa on sellainen ihmisvalli, joka lähes pakokauhun vallassa tunkee sisälle, vaikka olisi aivan hienosti aikaa päästää poistuvat matkustajat ulos ja mennä vasta sen jälkeen itse sisälle.

Ja sitten ne lentokoneet. Kaikkihan tietää, että siinä kestää ihan hyvä tovi ennen kuin ovet avataan ja matkustajat pääsee pois koneesta. Mistä syystä sitten aina avataan ne turvavyöt paljon ennen sen merkkivalon sammumista, ja ampaistaan ylös penkistä ja kiskotaan laukkuja alas? Joku syy siihen varmasti on, mutta vastausta tähän en kyllä todella tiedä. Kun ei sieltä pääse yhtään sen aikaisemmin pois. Toki, jos on tosi tiukka vaihto tiedossa, on syytä olla nopea, mutta suurin osa laskeutuu kuitenkin lopulliseen määränpäähänsä, jossa 5 minuuttia sinne tai tänne ei hyvin todennäköisesti huononna loman tai kotiin palaamisen laatua sitten niin millään tavalla.

Multa taitaa puuttua joku ominaisuus kokonaan, kun otan yleensä tosi lungisti kaikissa jonotustilanteissa. Tuntuu vaan niin hassulta mennä ihan sekaisin, kun sillä ei ole lopputuloksen kannalta oikeastaan mitään merkitystä. Verenpaine korkeintaan nousee.

 

 

Onko täällä muita Tokmannin ja Lildin fanittajia :D ?

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Share

Kommentoi