München – rantaloma keskellä kaupunkia

Matkapäiväkirja saa taas jatkoa! Tänään vuorossa tuo monelle Oktoberfestin mekkana ja nahkahousujen luvattuna maana tuttu Alppien upeissa maisemissa kylpevä saksalainen kaupunki, joka vastoin odotuksia paljastui ihan mielettömäksi vesiparatiisiksi. Ensimmäinen ja ainoa varsinainen vinkki Müncheniin matkaavalle on seuraava: ota uikkarit mukaan.

 

 

Münchenin valloittamiseen meillä oli vain yksi päivä (päivä 18 meni matkustaessa), joten tapamme mukaan päätettiin jättää nähtävyyksien raivolla juokseminen muille turisteille ja suunnistettiin fiiliksen mukaan haahuillen pitkin katuja. Ensimmäisenä nenä vei meidät ehdottomasti lempipaikkaani tuossa kaupungissa – Englantilaiseen puistoon. Voisi kuvitella, että Englantilainen puisto on joku pienehkö viheralue keskellä kaupunkia, mutta pieni ei nyt ihan sovi kuvaamaan tätä puistoa. Se on aivan järkyttävän iso.

Puistossa on monta eri aluetta ja yksi niistä on nudisteille varattu. En ole varma, että onko se mitenkään virallisesti julistettu sitä elämäntapaa harjoittaville, mutta vuodesta toiseen on sinne saanut kokoontua nauttimaan täydestä alastomuudesta. Edellisellä Münchenin reissulla osuttiin myös heti kärkeen nakujen joukkoon ja sama toistui tälläkin kertaa. Nyt sentään osattiin varautua, että jossain päin puistoa on alastonta väkeä nautiskelemassa kesästä.

 

 

Edellisellä puistovierailulla jäi ehkäpä koko paikan siistein juttu näkemättä (mietin tässä nyt, että miten hitossa?!). Nimittäin puistossa voi surffata! Jep, siellä oli ihan kreisiä jengiä lautojensa kanssa ja kylteissä sanottiinkin, että paikka on vain todella kokeneille surffareille, joten ehkäpä jokunen kurssi pitää olla alla ennen jokeen hyppäämistä takana. Laitan postauksen loppuun vielä videon, jossa voi aistia puiston tunnelmaa ja surffimeininkiä.

Eisbach nimiseen jokeen oli oikeastaan kaikilla uimakielto, mutta kukaan ei tuntunut välittävän siitä. Jengi otti tulikuumana kesäpäivänä kaiken irti todella voimakkaasti virtaavasta joesta ja kelluivat sen kyydissä pitkän matkan ympäri puistoa, menivät hetkeksi kuivattelemaan ja toistivat saman uudestaan. Jos meillä olisi ollut uikkarit mukana, olisi tämä ollut pakko kokea itsekin.

 

 

Suurin osa turisteista saapuu puistoon sen keskellä sijaitsevan olutpuiston takia, joten sinne suunnattiin mekin. Tilattiin litran tuopit olutta ja ostettiin paistettuja perunoita ja ranskalaisia. Kiinalaisesta tornista kuului perinteistä puhallinmusiikkia ja kaikki oli kohdallaan. Täydellinen olutpuistoelämys kerta kaikkiaan.

 

 

Puistosta jatkettiin matkaa Isar-joen varrelle, sillä kuuma ja seisova keskustan ilma ei houkutellut mitenkään erityisesti. Se joki on i-ha-na. Jumalaisen kaunis sen kristallin kirkkaan vuoristoveden ansiosta (kuten myös Eisbach Englantilaisessa puistossa). Joen varrella näkyi pieniä poukamia, jonne müncheniläiset olivat asettuneet viltteineen ja eväineen nautiskelemaan veden viilentävästä vaikutuksesta. Lapset ja aikuiset uivat ihan kuin me täällä Suomessa vietetään kesäpäivää järven tai meren rannalla.

Homma näytti niin ihanalta, että käveltiin alas joen uomaan ja kahlattiin vedessä. Päätettiin, että seuraavalla kerralla otetaan mukaan uikkarit ja muutetaan kaupunkipäivä rantapäiväksi. 

 

 

Kahlaamisen jälkeen otettiin tavoitteeksi löytää vielä joku ravintola illallisen merkeissä ja ihan tuurilla päädyttiin Sendilnger Torin lähellä olevaan "salaiseen" olutpuistoon. Se oli piilossa sisäpihalla ja kaiken huippuna siellä näkyi vielä jalkapalloa massiiviselta valkokankaalta. Eteen tuotiin olut ja niin iso pihvi, että vaikka kuinka yritti tsempata, ei sitä pystynyt syömään kokonaan. 

Päivä päättyi puolen tunnin junamatkaan ja kävelyyn peltojen halki. Kotimatkan tunnelmista kertovat nämä edellisen postauksen kuvat.

 

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

 

 

 

Seuraa blogia facebookissa // Instagramissa

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.