MUUSIKON HÄÄPÄIVÄ

 

Niin se vaan on, että kaksi vuotta sitten soi kirkonkellot ja papin aamen kuultiin Helsingin Saksalaisessa kirkossa. Kaksivuotishääpäivä tuli ja meni varsin muusikkomaisissa merkeissä pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta. 

Meille on muodostunut tavaksi aloittaa tärkeät päivät yhteisellä aamiaisella, jolle valikoituu aina joitain spesiaalijuttuja. Pientä arjen luksusta niin sanotusti. Tällä kertaa menu koostui tuoreista sämpylöistä, croissanteista, tuoremehusta, kahvista ja pulleista minipannareista, jotka hienosti kävimme hakemassa kaupasta.

Pannareiden kaveriksi oli tarkoitus vaahdottaa kookoskermaa, mutta pikku mokan takia ei vaahtoa syntynyt. Ostoskoriin oli valikoitunut kerman sijasta kermaista kookosmaitoa, joka ei mitä ilmeisimmin vaahtoudukaan. Pettymyksen nieltyämme tyydyimme nutellaan ja tomusokeroituihin mansikoihin. Aivan hyvä oli tämäkin yhdistelmä.

 

 

Rauhallisen aamun (ja yllätysruusujen) jälkeen oli aika lähteä laulutunnille, jonne saavuin myöhässä taisteltuani matkalla aivan hajalla olevan sateenvarjon kanssa. Koululle saavuttuani olin niin hiilenä, että väkivaltaisesti taittelin varjon kasaan ja runnoin roskikseen. Olin aamulla päättänyt, ettei mikään saa pilata hyvää mieltä ja pidin ennen luokkaan astumista pienen puhuttelun päässäni karjuvalle kiukuttelijalle. 

Laulutunnilta siirryin kirjastoon viimeistelemään nuotteja seuraavan päivän treenejä varten. Tarkoitus oli vain vähän siistiä biisien ulkoasua, mutta työmäärä osoittautuikin aika paljon isommaksi. Viiden tunnin näpyttelemisen jälkeen olin viimeistellyt 4 kappaletta, säveltänyt yhden uuden osan ja muuttanut ainakin kahta osaa kolmesti. Silmät ristissä ja vatsa kurnien lähdin kohti jazz-osaston rakennusta todetakseni, että lompakko unohtui kotiin. Edelleen se sama kiukuttelija yritti selittää jotain päässäni, mutta taistelin vastaan. 

Puhelimeen oli tullut viesti M:ltä, jossa luki: 

"Rakastan sua niin valtavasti <3 "

Pääsä huuteleva kiukuttelija haihtui ilmaan sillä sekunnilla. M tulee kohta koululle ja pelastaa neidon nälkäkuolemalta. Kaikki hyvin siis. 

Hääpäivän toisena ohjelmana oli yhden maisteriopiskelijan päättökonsertti ja tutkimuskohteen esittely. Konsertti oli sellaista ilotulitusta, että jokainen postui salista sydän täynnä kiitollisuutta, ja mieli täynnä uutta inspiraatiota ja treenimotivaatiota. 

Konsertin jälkeen tarjolla oli olutta, ja tunnin odottelun jälkeen raati palasi julistamaan arvosanan ja ojentamaan kukat erinomaisesti suoriutuneelle opiskelijalle. Jutusteltiin kavereiden kanssa tovi ja kotimatkalla haettiin pussillinen pähkinöitä ja suklaata tarjottavaksi romanttiselle kynttiläillalliselle. Aseteltiin tarjottavat kauniisti pöydälle ja katseltiin kynttilän valossa toisiamme silmiin pitkälle yöhön. 

Oikeasti syötiin suklaata suoraan paketista ja katsottiin pädiltä Dexteriä. 

 

 

Lopulta tärkeintä ei kai ole se, mitä asioita tekee hääpäivänä, sillä rakastaa pitää vuoden jokaisena päivänä. Sovittiin kuitenkin, että mennään illalliselle vielä ennen täältä lähtöä ja leikitään, että meillä on hääpäivä silloinkin. Hääpäivää voisi leikkiä muutenkin useamman kerran vuodessa.

Se on hyvä päivä se.

 

Jazz-terveisin,
Henriika S.

Share

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.